United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Montgomeryn Kerttu. Jos täytyis kankahalla nyt mun vaipassani viettää yötä, ma oisin onnenmies, jos vaan Montgomeryn Kerttu oisi myötä. Kun riehuis tuuli tunturin, ja syysyön sade saavuttaisi, niin vuorenrotkoss' sylissäin Montgomeryn Kerttu suojan saisi.
Emäntä tuli nyt avuksi korennolla, aikoen toimittaa verisen lakin päähäni; minä löin korennon hänen kädestään ja voitelin säilällä hänen perä-peiliänsä, sillä kun korento putosi maahan hänen kädestänsä, aikoi hän ottaa sirpin, joka makasi minun jaloissani, vaan minä potkaisin sinne tänne, niin että talonpoika ja hänen akkansa saivat aika letkäyksiä.
Soi korviin sirpin kalkutus ja ääntää kyyhkynen, ja kylän koirain raksutus jo kuuluu aamuinen. Loi päivä kankaat kultihin, ma Gretna Greeniin matkasin ja pieni kreivitär. SIIN
Tölliläinen kiittää kaikkivaltiasta luullen saavansa vielä kerran nähdä jyväleipää pöydällänsä. Ilo on surua seurannut. Isännät kulkevat kilvan seppien luona teettämässä itselleen ja työväelleen vankkoja sirppejä. Viikon päivät vielä, ja kauniit pellot ovat kuhilaita täynnä. Nyt ei ennätä halla, nyt on sirpin vuoro korjata, jyvät! Päivä on ollut kaunis; ei ole taivaalla pilvenhattaraa näkynyt.
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Mä lähdin kauppalaan, vein kankurille lointa. Isänsä töllillä on Roobin ilman tointa. Ei ollut milläänkään, voi, mitä luulla mahtoi? Jo keksi kepposet, kun talontytärt' tahtoi! Niin vannoi: "Pöydässäin sua talvest' alkain ruokin!" Hui! tyhjän isäntä ja huippakenkä tuokin! Roobin leikkas ruista, ma rinnan riivin.
Frits leikkasi ja Dorotea sitoi lyhteelle, ja kun tyttö ei välistä jaksanut seurata rotevaa leikkuumiestä, laski Frits sirpin kuhilaalle ja kokosi viljan sitomiin, kunnes Dorotea sai hänet kiinni. Kun lyhteet kuhilaissa olivat kuivaneet ja olivat ajettavat riiheen, heitti Frits ne ylös rattaille ja Dorotea teki kuormaa. Sen hän tekikin niin hyvin kuin olisi hän tottunut siihen lapsuudesta pitäen.
Se avasi nokkansa raatelevan sirpin ja kiljasi hänelle kiljasi kolme kertaa mielensä mukaisin väliajoin. Sitten matkamies jälleen katosi metsän hämäryyteen ja kopea lintu pöyhisteli höyheniään voiton ylpeänä. Polku puuttui nyt joen seuraan, jättääkseen sen kuitenkin heti ja sukeltaakseen nuoren balsamikuusikon uumeniin.
«Isä meidän«, matki poika ja katsoi, miten isä otti sirpin seinältä. »No, katso kirjaan!« huusi äiti ja käänsi tukasta Johanneksen kasvot kirjaa kohden. «Joka olet taivaissa«. «Joka olet taivaissa« kertoi Johannes; mutta nyt oli vähäinen mato sattunut konttaamaan kannen ja kukkolehden välistä ylös, eikä Johannes saattanut olla sitä katselematta. «Pyhitetty olkoon«, sanoi äiti.
Tiheään nousi pitkät, kellahtavan vaaleat pijoukset, jotka hän aina roiskautti järeälle sängelle sidottavaksi lyhteisiin. Muuta ääntä ei kuulunut kuin sirpin jurske ja rukiin kahina koko pitkänä aamurupeamana. Tuosta äänettömyydestä jäätyi rintani, että kun huudettiin syömään, niin poveni tuntui pakottavan täydeltä. Ei tuntunut ruokaa sinne mahtuvan.
Kenpä arvas aamujansa, kuinka sorja sirkuttaa, kun hän pauloo poveansa, vyöhön kirjosolkeansa sormin siroin solmiaa! Hovipoika, airueni, käykäämme yön helmahan! Laulajaiset armaalleni laita, jotta rakkauteni raikuu yli Espanjan! Päivä laskee, viihtyvät vienot veet, ruskossa uivat rannat kyyneltyneet. Lakkas sirinä sirpin, hälinä työn. Kyläinen kuisti verhouu vaippaan yön.