Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
HOFFMANN. niin sen sonnin, sen sinä muistat. Muistatko missä herrasväkesi asuu? KATI VIRTANEN. Kyllä, kun tästä nyt lähdetään, niin ensin käännytään vasemmalle ja sitte hetken matkaa niin käännytään oikealle ja sitte HOFFMANN oikealle ja vasemmalle, eikö niin? KATI VIRTANEN. Ei maar sentään, ja sitte kun mennään portista sisälle niin se on vasemmalla, ensimmäinen kuisti oikealle.
Taas huudettiin sulhasta ja morsianta satuparia, miehekkyyden ja uskollisen rakkauden ihailtuja ilmikuvia, joita silmä ei väsynyt näkemään. Taas säteili kuisti, taas vyöryivät innostuneet eläköön- ja hurraahuudot kilvan pihalla, ja taasen pujottihe yksi ja toinen utelias sisäänpainautuvan joukon jatkona häätupaan. Sekin loisti ja säteili.
Ei löytynyt ainoatakaan taloa, joka ei olisi ollut kasvamassa ja vaurastumassa. Yhdessä huomattiin uusi akkuna, toisessa uusi kuisti, kolmas oli saanut uuden aidan pihansa ympäri. Toiset talot olivat uudestansa maalatut, toiset taas parannetut.
Tämä kaiverteli kauan Jaakko Jaakonpojan aivoissa melkein yliluonnollisena arvoituksena. Vihdoin meni hän kyselemään itseltään asianomaiselta. Tämä oli muuttanut asumaan punaiseen tupaan, jonka ikkunaan näkyi kirkko. Tupa oli uudesta katettu, rakennettu rappusten päälle kuisti, mökin ennestään kylmillä ollut kamari laitettu lämpimille ja lattiaan pantu korkkimatto.
Kuten luonnollista, oli asuinhuoneen ovet suljetut. Porstuan oven edessä oli isonpuoleinen kuisti, jonka molemmilla puolilla oli istumapenkit ja porstuasta meni ovi pieneen pihanpuoleiseen kamariin. Nämät seikat olivat Matille ennestään tutut. Kun väki lienee päässyt parhaaseen ilta-uneen, ei Matti raskinut heitä häiritä jyryyttämällä kuistin ovea.
Suoraan vastapäätä porttia seisoi vanha vatturainen rakennus, olkikattoinen, ja edessä pylväillä seisova kuisti, sivulla seisoi toinen rakennus, vähän uudempi; varustettu pikkuruisella ullakkokamarilla, mutta kukon pyydyksillä sekin. "Otappas taas oppia ja ojennusta", virkkoi Harlow.
Laskeuduttiin notkoon, jossa koko kotiranta peittyi näkymättömiin, ja vielä kerran herkesi ruuna käyden nousemaan notkosta. Työläästi se nousi, melkein pysähtelemällä... Tuossahan se nyt oli se talo. Maali oli vielä entistäänkin vaaleammaksi kulunut, portin pieli oli entistään vinommassa, kuisti näytti entistään harmaammalta.
Hiljaa lähdettiin ajamaan, kuljettiin monta katua pitkin, monta katua poikin ja tultiin lopulla Kalastajakadulle. Mies ajoi määrätyn numeron mukaan portista pihaan. Pihassa oli kaksi rakennusta, suurempi perällä ja pienempi katua vastaan. Pienempi rakennus oli pihapuolelta kaksikerroksinen ja oli siinä yksi kuisti. Suuremmassa rakennuksessa oli kaksi kuistia.
Mikä sinun on? kysyi Alina, joka seurasi häntä kintereillä ja tahtoi nähdä kaikkea mikä saattoi olla Johannekselle kallisarvoista. Ei, eihän tämä, sanoi vaan Johannes harhaillen silmillään sinne tänne. Renkitupa oli maalattu punaiseksi ja pappilarakennukseen oli tehty uusi, ihan outo, paljon laveampi kuisti, joka oli keltaisessa vernissassa.
Keskellä rakennusta oli kuisti ja sen molemmilla puolilla ikkunoita, mutta toisen puolen ikkunoissa näkyi valkoiset uutimet. Jo näkyy, että joku istuu kuistilla. Se on mamma, sanoo Henrik. Ei se ole mamma, sanoo Uuno. On ihan varmaan, sanoo Henrik, minä näen jo sen harmaan tukankin. Ole nyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät