Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Vähitellen levisi hämärä synkkäin honkien välille kolkossa maisemassa. Vihdoin nousi Lauri äkisti istualta, kun hän huomasi syysyön saavuttavan, ja iski voimalla kirveensä lähellä olevaan puuhun, johon se jäi seisomaan. Hän rupesi nyt vankkuriin kantamaan hakatuita malkapuita, kotimatkalle valmistautuakseen.
Eihän siinä olisi pitänyt olla mitään aihetta siihen alakuloisuuteen ja mielenahdistukseen, jota tunsin. Oliko se vain tuo jo hiukan kylmähkö, yhä pitenevän syysyön helmaan vaipuva ilta-aurinko, joka sen teki? Vai johtuiko se siitä toimesta, jossa olin, siitä asiasta, jolla kuljin? Sillä eikö tämä ollut ehkä turhaa touhua kaikki? Oliko tästä taaskaan oleva apua mitään?
Tarkka ja tunteva myös On äityen kuuleva korva, Kun lasta hän syysyön helmasta vartoo Tarkempi-kuuloinen vain On sentähän armahain, Kun rannalla iltasin istuissaan, Hän vuottavi aironi kolketta vaan. M
Mutta sittenkään ei hän ole jäänyt muistotta. Kun vinha vihuri pyörittää harakkamyllyn lautasiipiä vihaisella vauhdilla, kun myllymies tarkastelee jauhamista ja myllynryskeen säestämänä vetää yksitoikkoisella nuotilla iltavirttänsä, niin silloin myllymies tuntee, ettei hän syysyön yksinäisyydessäkään ole yksin.
Nuo armaat toiveet kukkii Ja kohta kuihtuu taas; Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen, Ja niin käy kuolemaas. Tää tieto mun synkistyttää, Mult' innon, lemmen vie; Olen kylmä ja rikkiviisas, Ja jo vertynyt sydän lie. Syysyön unet, usvat, hiipii Yli vuorten, laaksojen, Myrsky lehdet puista riipii, Maa on kolkon aaveinen.
Kestikievari kertoi nyt lyhyesti syysyön tapaukset neljä vuotta takaperin. Kapteeni muisti ennen kuulleensa niistä. "Vai sinä se olit", sanoi hän, "joka pelastit rahat!" ja hän katseli nyt Heikkiä tarkemmasti kuin eilen pestatessansa häntä. "Minä ja Antero", vastasi Heikki. Siihen puhe keskeytyi, mutta itsessään ajatteli kapteeni: "taisin tehdä hyvänkin kaupan".
Mutta kun isä, äiti ja veljeni paneutuivat yöteloilleen, vedin minäkin saappaat jalastani, panin ne viereeni vuoteelleni ja paneusin maata. Tunsin kuinka Mirri hiljaa hiipien saapui luokseni, haki sopivata paikkaa ja paneusi selkäni taakse. Yhä pimeämmäksi kävi yö. Pian ei voinut pirtissä muuta eroittaa kuin ikkunat, joiden kautta sisään pilkisti syysyön niukka valo.
Mutta veräjän tuolla puolen tien käänteessä hän taas nauroi eloisasti ja jo eli toista elämää siellä rattailla, jotka nyt vierivät kohti Helsinkiä pois Vuorelan hiljaisuudesta. Heikki jäi tähän yksinäisyyteen tyhjäksi ja sydämettömäksi. Syksy oli jo tulossa. Muutamassa viikossa oli näky Honkavaaralta kokonaan muuttunut, kun Heikki erään hallaisen syysyön jälkeen tuli sinne.
Vihkimätön, verinen maa palkaksi syysyön tapahtumasta Hästholmenilla! Sinä saat kuiskata ne sanat, ja hän on ne kuuleva, ennenkuin hänen päänsä erkanee ruumiista. Mutta jos hänet vapautetaan ja hän pääseekin välttämään minun kostoani! huudahti kauhea nainen, pudistaen päätään naarasleijonan tavoin. Mahdotonta, Anna!
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Montgomeryn Kerttu. Jos täytyis kankahalla nyt mun vaipassani viettää yötä, ma oisin onnenmies, jos vaan Montgomeryn Kerttu oisi myötä. Kun riehuis tuuli tunturin, ja syysyön sade saavuttaisi, niin vuorenrotkoss' sylissäin Montgomeryn Kerttu suojan saisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät