United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuuset ne kotisi ikkunan alla huojuvat surujen hoivan. Näätkö sä lapseni kuusten alta tähteä tuikkivaista? Luojan silmä se katsovi sieltä Ahtia armahaista. Maailma kiisti mun kuopuksein äityen parmahilta. Kiitos Ahti, kun palasit taas myöhä jo onkin ilta. (
Hengitä halla, kohtalon halla, hengitä orponi onneton pois! Nukkuos äityen nurmilintu, tuuti, tuuti lulla! Uiunuos pakkasen untuville, armahille, harmahille, painuos yöhyen parmahille tais jo Tuoni tulla? Miksi et nuku oma kukkani, rukkani? Itket kylmäkö koski? Kylmäkö on? Ihme! Lämmin on lapseni poski, sulanut seimin on seinä, allasi, allasi angervon kuumana huokuvi heinä.
Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman, hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan, mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon ja pehmeän haudan siellä näin pienoiselleni luon, kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos jäiskin hän elämään, ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen sais häpeän."
Pahat on hukkua huolet ne karmaat, hyvät on nukkua äityen parmaat, uni on ehtoo eksynehen, laulu on kehto lapsosen. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan. Viisinäytöksinen näytelmä
Kuin silmä äityen poikaansa sairasta katsellen: Laskeeko lepohon yölläkään raskaan, kuumehoureisen pään? Herääkö äkkiä parkaisuun, painajaiseen ja sadatteluun? Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin. On toukokuu. Arkana astuu ihminen katujen viertä katse maassa, sinisin huulin ja rinnassa arki. Auringon kylmät säteet lankee viistoon. On toukokuu. Kelmeät varjot.
Sun kehtoas kierteli haltiat onnen ja maailma tarjosi aarteitaan, mut äityen itkut ja näljän ja tuskan ma lapsuudestani muistan vaan. Sinä kasvoit kummulla yhteiskunnan ja ruusuja vain oli elosi tie, minä laaksossa synnyin ja laaksossa kasvoin ja kulkenut en yli kukkien lie.
Tarkka ja tunteva myös On äityen kuuleva korva, Kun lasta hän syysyön helmasta vartoo Tarkempi-kuuloinen vain On sentähän armahain, Kun rannalla iltasin istuissaan, Hän vuottavi aironi kolketta vaan. M
Nukkuos tähtiä katselemasta, vaipuos kuusia kuuntelemasta, uinuos äitisi lauleluun, keinuhun vemmelpuun! Harva on soimi ja hieno on loimi, kuurassa kiiltävi maa. Lämmitä lempi, äityen lempi, varjele lastani valkeaa! Ihmiset emollesi kantavat kaunaa. Saanut en kylpyä, saanut en saunaa. Pysty on kulkea pyytäjän tie sulleko loivempi lie? Harva on soimi ja hieno on loimi, kylmä on yö kuni sois.