United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liisa ymmärsi hänen halunsa: Paras Miina, anna kahvin jäädä toistaiseksi ja mene sen sijaan valmistamaan sairasta; minun pieni Paula rukkani ikävöi isänsä luo. Sitä kilttiä tyttöä, niin, niin, minä menen heti, huusi Miina neiti, mennen jo ovessa ja jättäen vieraansa yksikseen pieneen kuumaan arkihuoneeseen, jonne aurinko tunkeusi esteettömästi ikkunoista. Oi, äiti, äiti!
Katsohan, Liisa, minä olen ollut julma, minun olisi pitänyt ottaa sinut luokseni, suoda sinulle kokemusteni tukea ja opettaa sinun nuorelle sydämmellesi mitä elämä on! Hän laski kätensä nuoren rouvan olkapäille ja katseli häntä suruisesti: Ja miten paljon onnettomuutta tuo sinun elämän-tuntemattomuutesi on sinulle tuottanutkaan, lapsi rukkani, sanoi hän.
Hengitä halla, kohtalon halla, Hengitä orponi onneton pois! Nukkuos äityen nurmilintu, Tuuti, tuuti lulla! Uinuos pakkasen untuville, Armahille, harmahille, Painuos yöhyen parmahille Tais jo Tuoni tulla? Miksi et nuku oma kukkani, rukkani? Itket kylmäkö koski? Kylmäkö on? Ihme! Lämmin on lapseni poski, Sulanut seimen on seinä, Allasi, allasi angervon Kuumana huokuvi heinä.
Kaunis on yön tähti Ganges-virran pinnalla; katso, hän väräjävi ylkänsä rinnalla, iho eebenpuusta, hampahat valkean, pyhän norsun luusta. Intia: »Arvaatko, armas, mikä mieli on matkamme? Tiedätkö, mitä kohti kotitietä jatkamme?» Ninive: »Tiedä en, oma kulta, oikeata, väärää. Kuinka siis muistaisin matkamme määrää?» Intia: »Entä jos eksymme elontiellä, kukkani? Entä jos raukeat erämaahan, rukkani?»