United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdestoista runo Aika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä. Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa. Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni.
Eihän Ahtia ole olemassakaan, ja jos olisikin, niin hän kyllä pelkäisi minun uhkarohkeuttani. Huu! Hampaat kalisevat suussani ... kaiketi on hyvin kylmä ... pelkäänpä sairastuvani vilutautiin ... koskesta nousee usvaa... Huu Tämä ei ole leikin tekoa ... vaan ei auta... Minä tahdon opettaa kilpakosijani pelkäämään Velhovuorta ja Ahtia.
Täällä peljätään pikku-tonttuja, hyvänsuopia huoneenhaltioita, ja lemmestään laulelevaa ahtia, ynnä muita sellaisia, jotka tuolla pohjoisessa oleskelevat meidän joukossamme taikauskon kesynä, tavallisena kotokarjana. Siellä luullaan myöskin löytyvän hyvänsävyisiä henkiä, jotka näkymättöminä kalastavat ja metsästävät ihmisien rinnalla, heitä vähintäkään häiritsemättä.
Lapsuudessani kuulin kauniin laulun, sen sävelet tunkeutukoot aina pyörteiden syvyyteen saakka. *Laulu N:o 10.* Oi, haltija, aina soittosi soi sulokielin, kun tyyntyy yö! Mua koitoa etkö sääliä voi? Niin raskaasti rintani lyö! Oi, Ahti, oi, Ahti, armosi suo ja hoiva ja rauhaa mieleeni tuo! Sua kutsun! Ken kutsuu Ahtia yön hiljaisuudessa?
Ihmis-sydän on niin täynnä salasopukoita, että ristiriitaisimmiksikin näyttävät tunteet voivat siitä ilmi tulla, jos vaan ulkonaiset kohdat niiden kehkiämiselle suovat tilaisuutta. VI. Lemminkäinen. »Aik' on Ahtia sanoa, Veitikkata vieretellä!» Näillä sanoilla nyt Suomen runotar itse tuopi etehemme omituisimman kaikista luomistansa.
Lemminkäis-jakso taasen alkaa merkillisellä lauseella: »Aika on Ahtia sanoa». Mitäs tämä lause tarkoittaisi, jos ei sitä, että nyt tulevat runot eivät ole katsotut erinänsä olevaksi, itsenäiseksi jaksoksi, vaan keskeyttävät suuremman kokonaisuuden, jossa ne sivutapauksina ovat jäsenenä? Toisen merkillisen viittauksen tapaamme taas Sammonryöstö-runossa.
Kuuset ne kotisi ikkunan alla huojuvat surujen hoivan. Näätkö sä lapseni kuusten alta tähteä tuikkivaista? Luojan silmä se katsovi sieltä Ahtia armahaista. Maailma kiisti mun kuopuksein äityen parmahilta. Kiitos Ahti, kun palasit taas myöhä jo onkin ilta. (
HANNU. He ovat varmaankin kovasti peloissaan. KAARLO. Ahaa! Hän tahtoo näytellä Ahtia! HANNU. Sepä merkillistä! Minä olin kuulevinani saman sävelen vuorelta tuolta ... vaan se oli varmaankin kuuma vereni, joka minut petti. Niin, niin ... ilma onkin täällä raskas ja helteinen. Totta tosiaan, vesikarpaleet juoksevat pitkin otsaani... Ajatteles, jos se ei olisikaan Yrjö, vaan ... vaan joku muu!
Häntä ei ole nähnyt kukaan muu kuin vanha Jerkke ja hänkin oli aina humalassa, kun tuo ihme tapahtui. Niin toivosinpa olevani itse Vetehinen. Mitä jos koettaisin! Se olisi uhkayritys, joka voisi tulla minulle kovin kalliiksi. Mutta entäs jos uskaltaisin... Sanoihan pastori viime sunnuntaina, ettei Ahtia ole olemassakaan, ja olisihan kaikessa tapauksessa hyvin hupaista säikyttää heitä.