Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Soittosi ei, Afroditen ei suloantimet auttais, 54 kutrisi, muotosi muu, pölykössä kun pyörivä oisit! Arkoja iliolaiset on totta, sun aikoja muuten kai kivivaippa jo vaatettais, tihutöittesi palkka!" Hälle Aleksandros jumaluhkea vastasi jälleen: "Hektor, syystäpä nyt mua nuhtelit etk' asiatta.
Lapsuudessani kuulin kauniin laulun, sen sävelet tunkeutukoot aina pyörteiden syvyyteen saakka. *Laulu N:o 10.* Oi, haltija, aina soittosi soi sulokielin, kun tyyntyy yö! Mua koitoa etkö sääliä voi? Niin raskaasti rintani lyö! Oi, Ahti, oi, Ahti, armosi suo ja hoiva ja rauhaa mieleeni tuo! Sua kutsun! Ken kutsuu Ahtia yön hiljaisuudessa?
Mutta Sa voittelit aineen lait: Laulun lentimet oivat sait, Niillä Sä tuskihis unheen hait, Henkesi lens vapahaisna. Lauluin viehätit armaitan', Lapseni veit satumaailmaan, Murheen multakin poistumahan Soittosi sai useasti. Kauvan näin elelimme myö. Mutta jo nyt erohetket lyö, Toisaall' alkavi Sullen työ: Jäähyväisiksi mä laulan.
Ja valkeus kasvaa ja kasvaa yhä ja kantelo pyhä soi helisten täydellä voimallaan, veet veisaavat myötä ja kuuraiset puistot, ja mieleni muistot pian peittävät minulta taivaan ja maan. Noin laulaa ne sätehet syksyisen mielen: »Sun soittosi kielen me tahdomme jällehen soinnuttaa: kun kului pois elos kaunehin kulta, et tuntehen tulta sa saa, mutta härmää sa saat, hopeaa.»
Se ei anna perään, kiljuu vaan, että hän osaa soittaa juuri kun Turkin sulttaanin hovisoittaja... Sitä hän vaan tiukkaa, että sanotko, tunnustatko, että hän soittaa kun Turkin sultaanin hovisoittaja." "Mutta tuo on Törmälän Santeri, joka ärjyy, että sinä et osaa soittaa. Se on sama kun porsasta hännästä vetäisi, se sinun soittosi. Ihan niinkun sikaa hännästä vetäisi."
Soittakootten seurakunta, Laulakootten lapset meiän, Veisaten iloista virttä, Kiitosvirttä keisarille, Joka kirkon kiitettävän Antoi rauhassa raketa, Suomen suureksi hyväksi, Seurakunnan kunniaksi. Jos on harppusi hajonnut, Karsinoinut kantelesi, Ota koppa koivupuusta, Harppu hongasta hotaise, Että soittosi sopisi, Luonnistuisi laulantosi, Niinkuin mielessä menisi, Aivosi ajattelevi.
»Sinun soittosi talvi-iltain hämärässä, kun istuit haaveksien pianon ääressä ja lauloit niitä lauluja, joita tiesit minun rakastavan, en voi sitä sanoin selittää, millaiset tunteet minussa silloin myllertivät, vaikka minun täytyikin istua rauhallisena ja kätkeä epätoivoni riehuvaan rintaani» »Mutta nyt sitä en enää voi, minun täytyy saada varmuus.
Maa-emo: Tuhat kertaa sulle ma anteeksi annoin, tuhat kertaa tuskasi, vaivasi kannoin, tuhat kertaa soinnutin soittosi kielet. Nyt tietää jo tahtoisin tuhat-äänien mielet. Laulaja: Rikki on soitto, on eessäsi mieletön miesi, järki on mennyt ja tummunut tuntehen liesi, toisin ma toivoin, taistelin, käynyt on toisin. Kuinka siis kertoa, Maa, sydän-syntysi voisin?
Sumu esti minun pääsemästä oikeaan aikaan perille. Ja oli kait tarkoitus se, että minä olin liika vanha ja että poikani pääsisikin oppimaan. Mutta kallista oli minulle sinun soittosi sillä kertaa, ennen minä luulin olevani mestari, vaan sen päivän perästä oli minun soittoni paljasta renkutusta ja hapsutusta.
Mikä vimmattu vihuri! Ilma vinkuu, myrskyää. HIPPO. Heitä loitsusi, Onervo. Soittosi lopeta, Hippo. Mitä Pohjolan kiroja Illi tuolla lie lukenut. ONERVO. Tenhokas oli tekomme. Ilman haltijat väkevät Riehuvat apuna joukon. Näetkö tuolla liekin lieska! Nyt siellä meteli nousi. Kuuluu kirkua, parkua, torven pärrytystä, sotahuutoja: "Hakkaa maahan!" ja asetten kalsketta.
Päivän Sana
Muut Etsivät