Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Muistat: muiskuhuulillamme Hiljakseen valat untui? Silmäs kun näki silmähäin, Tunne vastasi tunteesen, Silloin valvonnan ol' aika; Luokoon nyt uni unheen! Uinu, syömmeni rauhaton, Riemut unhota, murheet maan! Toiveet ei saa rauhaas sortaa, Untas ei unihaamut. Lapsuuden muistoja.
Tok' hetken päästä silmänsä kirkastui Ja tuskansa puheeks' puhkesi noin: "Ken antaa vallan, kuningas, sinullen Näin unheen yöhön kätkeä poikas'? Sä hengen annoit mulle, se ota taas, Mitättömän vastalahjan sa saat. Kov' ompi kuolla nimettä, unheessa, Kovempi vielä elämä tää ois'; En elää voi, mutt' totella isää voin, Mä tottelen siis ja kuolohon käyn." Kuningas vaiti ol', vihan peitti hän.
Niin helteisenä paistoi Näin päivä silloinkin Ja kirkas, tyynen tyyni Ol' lahden kuvastin. Sen pintaa pitkin souti Kaks sorsaa kaislistoon Ne pesäsensä laati Rannalle juurikkoon. Näin entisaikain muistot Nyt mieleen heräjää Ja kyynelpari naisen Silmissä kimmeltää, Rinnasta hältä nousee Hiljainen huokaus Sen ilmi tuoko kaipuu, Vai unheen katkeruus?
Taikaa Sull' eikö mielen tautiin, taitoa Nykiä surun juuret muistist' irti, Aivoista kaikki tuskan piirteet poistaa Ja armaall' unheen vastamyrkyllä Tuhota rinnasta se tuhon aine, Mi jäytää sydäntä? L
Vaan tervehdyst' ei tää; siis selvemmin: Mik' ollutt' on ja tulevaa, se peitoss' On unheen ruumenten ja raunioiden; Mut tällä haavaa kunto vilpitön, Ludoista juonist' ihan puhdistettu, Sua, suuri Hector, hurskaan suoruudella Sydämmen sydämmestä tervehtii. HECTOR. Suur' kiitos, kaikkivoipa Agamemnon! MENELAUS. Kuningas-veljen tervehdykseen yhdyn: Sotaisa veljespari, tervetullut!
Ja alat, joita peitti unheen laineet, Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen. Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet Nyt astuu kirkkahina ilmoillen. Ja Suomalainen tuntee rinnassansa Nyt Suomalaiseks itsensä, ja kansa Täys'ikäisyyden valtakirjan saa. Ja poven pohjukasta riemu raikuu, Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu: Nuo miehet eläkööt ja synnyinmaa! Kaikuja Hämeestä 1878.
Mutt' synkkänä, röyhkeenä Ja vaatteet korvettuneina Darg Jo kuolevaisena istui Kuin haahmo laivalla vaan. Hän lausuvi: "Kuningas, Käyn unheen lepohon mielelläin, Rukoilen vaan tämän eestä, Mi yksin surevi mua. Et nää hänen kasvoissaan Mun vertani. Sillä ketään ei Maan hylky, heittiö jätä Velkansa perilliseks'.
Voi, jos tuskaa toivotonta On rintas tuntenut ja sentään petät Sydäntäin tyhjää valhetoiveilla! En petä, jos et sinä vaan mua petä. Mut ennenkuin mä mitään lausun, vastaa, Sä rohkenetko kaikki hyljätä, Jot' ennen kunnioitit, unheen yöhön Kaikk' upottaa, jot' ennen rakastit. Sä kysyt, rohkenenko.
Jok'ikinen soppi hänen sielussaan, jok'ainoa rahtunen hänen muistossaan, jonka jo oli verhonnut unheen harso, loihti nyt esiin nuo epäilyn aatokset, jotka heräävät kuni myrkylliset matelijat päivän valon tunkiessa komeroon, jossa ne ovat nukuksissa lojuneet.
Mutta me olemme kuin miehet, jotka lukemattoman joukon maljoja tyhjennettyään pikku tunneilla palaavat ilopaikasta kotiin. Jokainen on omituisen huumeisen unheen vallassa ja omia päähänpistojaan seuraten hajaantuvat miehet eri suunnille... Lopulta minun seurassani on yksi ainoa suomalainen, nuori pohjalainen ylioppilas.
Päivän Sana
Muut Etsivät