Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ja hänen miehensä pitää päivettymän tuolla ulkona, hikoileman kotipellon saroilla ja pesemän tomun käsistään ja kasvoistaan kotikeittoisella saippualla ja kotikaivon vedellä. Ajattele sitten mitä sinun rauhaas kuuluu, sillä minun tahtoni yli te ette ole miehiä menemään, niin totta kuin minua sanotaan YIi-Tuomon Pertuksi."
Muistat: muiskuhuulillamme Hiljakseen valat untui? Silmäs kun näki silmähäin, Tunne vastasi tunteesen, Silloin valvonnan ol' aika; Luokoon nyt uni unheen! Uinu, syömmeni rauhaton, Riemut unhota, murheet maan! Toiveet ei saa rauhaas sortaa, Untas ei unihaamut. Lapsuuden muistoja.
Toiveet ei saa rauhaas sortaa, Untas ei unihaamut! Päivää vieläkö katsellet? Minkäs siltä sä varronnet? Haavoillenko polttaville Kukkaa vilvottavaista? Silmäs luo, sydän kurja, kiin'! Päivän ruusuja kyllin näit; Unten öinen maa vain kasvaa Lääkeyrttiä sulle. Niinkuin lilja sa uinu pois, Jonka taitteli syksyn sää; Niinkuin nuolten alle kauris Vertaan vuotaen untuu!
VIERTOLA. Minä teidät opetan, te Jukolan metsäsissit ja rosvot! Selkään heitä, miehet, ja peitotkaat että makaavat veressään maassa kuin uhkeat härkäni tuossa. Päin tuuleen, miehet! AAPO. Hiljaa, herra! TUOMAS. Hiljaa, hiljaa! JUHANI. Seis, herraseni, miehinesi, seis! ja muista mikä rauhaas tulee. AAPO. Keskustelkaamme järkevästi kovan onnen kohtausta.
"O, että tietäisit, ja sen jo tänä päivänä, mitä sinun rauhaas sopii!" Sinun! Itsekullekin meistä, yhtä hyvin kuin suuren kaupungin asukkaille, ovat nämä sanat lausutut. Kuinka moni Lontoon rikkaista ja ylhäisistä tiesi mitä hänen rauhaansa sopii, enemmän kuin kujien juopot ja varkaatkaan? Ja epäilemättä oli siellä kumminkin monta, jotka olivat rauhan saavuttaneet.
Elä soimaa Suotta Onnetarta: Karkoita ja karta Epäilystä synkeää! Sydän, sydän taivu, Lepohon jo vaivu! Nuolet koston, vihan Särje, murra ihan, Herran kosto olkohon! Kukan kyynel. "Mit' itket, kukka kaunokainen, Kun luonto hehkuu loistavainen? Miks kyynel kiiltää silmässäs? Vai onko rauhaas öinen haamu Häirinnyt, ett'ei armas aamu Saa ihannella hymyäs?"
On niinkuin repis kättä suu, siit' että Se tarjoo ruokaa. Mutta tyynni kostan! En enää itke. Jättää minut yöhön Tällaiseen! Virtaa, sade! Kyllä kestän. Tällaiseen yöhön! Goneril, Regan! Hyvän Ja vanhan isänne, jonk' aulis sydän Kaikk' antoi pois. Oi, tää tie hulluuteen vie! Ei, sitä kartan: enempää ei siitä! KENTIN KREIVI. Sisähän, herra hyvä! LEAR. Mene itse Ja rauhaas etsi.
Hetki suloisin ja suurin, suvi, kanssas sylityksin! Luonto, sinuun tahdon yksin juurtua ma syvin juurin. Muust' en tahdo surra, huolla: kanssas kukkia ja kuolla, lakastua, luoda uutta, tulla liki jumaluutta. Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa. Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät