United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jospa onkin kaksi luodinreikää elukassa, niin olispa hauska tietää eikö sitä kohti lauaistu kaksi kivääriä? Ja sitä paitsi kuka on koskaan nähnyt pyöreän luodin tekevän näin kulmikasta reikää, kuin tämä kaulassa oleva on? Teidän itsenne, tuomari, täytyy tunnustaa, että kauris kaatui viime laukauksella, jonka ampui tarkempi ja nuorempi käsi, kuin sekä teidän että minun on.
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Rinteillä Juudan kauris juosta nyt mielin määrin saa ja juoda joka lähteen vuosta, joit uhkuu pyhä maa. On jalka nopsa, silmiss' on vain riemun loiste vallaton. Tuo sulo liike, silmä seijas on tuttu Juudanmaan, mut muinoin täällä jalka leijas siromman asukkaan. Puut Libanonin tummat näät, mut' poiss' on Juudan kutripäät.
Kas niin! ja jos et nyt tuo minulle kaikkein paraan kauriin, ku löytyy Restrupin maalla, niin kierrän pääsi irti, ikäänkuin tuonaan ruuvasin hanan pyssystäsi". Sillaikaa kuin Yrjö lausui nämät varoitukset, oli Jussi varustanut itseänsä lähtöön. Hän kaappasi pyssyn kainaloonsa ja puristi kytän kättä. "Kaikkein paras kauris", kertoi Yrjö vielä. "Kuulet sinä, Jussi rumpupalikka?"
Eipä taivaan kunnioita Sorra, malja, uhrisi; Nouskoon pilviin pisaroita, Riemu! riemu, maljasi! Lemmen laulu. Kaikki mikä ilmassa Hyppii, lenteleepi, Koko tämä maailma Yhtyy, lemmitseepi. Hirvi juoksee metsässä, Kauris laitumella, Kohta naaras jälkiä Alkaa seuraella. Kyyhky kutsuu kultoaan, Kun hän kukertaapi; Mato etsii naarastaan Kun hän luikertaapi.
Toiveet ei saa rauhaas sortaa, Untas ei unihaamut! Päivää vieläkö katsellet? Minkäs siltä sä varronnet? Haavoillenko polttaville Kukkaa vilvottavaista? Silmäs luo, sydän kurja, kiin'! Päivän ruusuja kyllin näit; Unten öinen maa vain kasvaa Lääkeyrttiä sulle. Niinkuin lilja sa uinu pois, Jonka taitteli syksyn sää; Niinkuin nuolten alle kauris Vertaan vuotaen untuu!
Tuo ajatusten armas elin, Jonk oli jokellus niin hurmaavaa, Nyt pikku-kupuhäkistään on viety, Miss' sointujaan kuin lintu liverteli Ja korvat lumos sulosävelin. LUCIUS. Ah, sano sitten sinä, ken sen teki. MARCUS. Tuommoisna hänen löysin; puistossa Hän harhas, piileskellen niinkuin kauris, Jok' auttamattoman on haavan saanut.
Eräässä kulmassa oli niinikään pronssista valettu kauris, joka kurotti harmaata, kosteaa kaulaansa ja vehreähtävää päätänsä vettä kohti, ikäänkuin juodakseen. Atriumin permanto oli mosaikkia; seinät olivat osaksi lasketut punaisella marmorilla, osaksi maalattua puuta, täynnä kalojen, vaakalintujen ja muiden lentäväisten kuvia, joten niiden värit loistollaan hivelivät silmää.
Ja ennenkuin ennätti toipua hämmästyksestään, kuului hänen korviinsa lyhyt, kimakka ääni, erilainen kuin hänen isänsä pyssyn täyteläinen pamaus, vaan kuitenkin kyllin selvä, jotta sen voi tuntea pyssyn paukaukseksi. Samassa hyppäsi kauris korkealle ilmaan, ja heti sen perästä kuului vielä toinen samanlainen pamaus, ja kauris lankesi maahan heittäen kunnon kuperkeikan lumihangessa.
Daphnis oli sattumoisin istaunut humisevan raudustammen suojaan, ja Corydon ja Thyrsis olivat ajaneet laumansa samaan paikkaan: Thyrsis lampaansa ja Corydon maidosta pakkoiset vuohensa. Molemmat olivat paraassa ijässänsä, molemmat olivat Arcadilaiset, yhtä hyvät laulamaan ja valmiit vastaamaan. Suojellessani hentoja myrttipensaitani vilulta oli karjani paras kauris haihtunut tänne.