Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Vaan tykö lähtehien kun neljännesti he saapui, vaakaan kultaiseen ylitaattopa kaks ylen kolkon kuoleman arpaa laski, Akhilleun toinen ol' arpa, toinen Hektorin taas, hevonsuistajan, kohtalonpäivän; keskeä vaakaa nosti, ja vaipui Hektorin arpa Hadeen alhoon asti, ja luota Apollo jo luopui, päilyväsilmä Athenepa taas tykö riensi Akhilleun, astuen aivan luo sanat siivekkäät heti virkkoi: "Nytp' ison maineen, oi Zeun suosima, kuulu Akhilleus, toivon, akhaijien laivain luo me jo viemmekin vihdoin, Hektorin surmaten, taistoon vaikk' ylen yltiö onkin.
Pyörän viereen vaunuiltaan uros itsekin suistui, kyynärpäät, suut, sieraimet verivammoja saivat, 385 otsakin rikkoutui liki kulmia; kyynelin silmät silloin täyttyivät, kipu salpasi raikuvan äänen. Koht' orot ohjasi nyt kaviokkaat Tydeun poika kauas kaikkien eelle; Athenepa intoa niihin kiihteli itse ja soi hänen voittaa kunnian kuulun. Mies lähin vaaleva taas Menelaos ol', Atreun poika.
Huusi nyt Antilokhos, noin kiihtäen orheja taaton: "Hei, hevot, laukatkaa tekin, menkää, min jalat jaksaa! En kera valjakon tuon toki kilpaan vaadi, jot' ohjaa urhea Tydeun poika, Athenepa itse nyt antaa vauhtia sille ja suo hänen voittaa kunnian kuulun; vaan hevot juoskaa kiinni te ainakin Atreun poian, älkää jääpykö jälkeen, jott' ei löis häpeällä Aitha, mi tamma on vain.
Kumppalinanne kun ottelemass' oli uljas Akhilleus, Skaian portist' eip' ulos ulkouneet urot Troian konsaan, sillä he pelkäsivät hänen aimoa peistään; kaukana porteiltaan; liki laivoja nyt kahakoivat!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Päilyväsilmä Athenepa luo tuli Tydeun poian.
Juuri kun palkintoon käsiks syöstä jo mielivät, silloin luikosi Aiaan jalka Athenepa tuotteli turman teurashärkien kuss' oli lantaa möyryäväisten, jotk' oli iskenyt Patroklon roviolla Akhilleus; sai suut, sieraimet hän täyteen härkien lantaa, vaan sekomaljan vei jalo jaksaja, oiva Odysseus, ensiks ennättäin; härän taas piti loistava Aias.
Virkki ja vaunuilleen asun hurmehisen uros nosti, itsekin niihin nous, jalat kuin kädet hurmeuneina ylt'yli kuin jalopeura, jok' on härän uhkean syönyt. Luona jo Patroklon taas riehui ankara taisto, tuima ja itkua-tuova, Athenepa nosti sen vimmaa, korkeudest' alas astuin; Zeus näet kaitsevasilmä laitti akhaijeja kiihtelemään hänet, muuttaen mieltään.
Päivän Sana
Muut Etsivät