United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä jo lasketin nuolen kautt' olan oikean taipeen, tunkeutui, sovan puhkaisten, ota hartiapuolle; 189 Hadeen haltuun tuon uron tuiskanneeni jo luulin; en toki kaatanut; karsas kai jumal' on joku mulle.
Hadeen kartanohon jäsenistä jo karkkosi sielu surren sankaritöilt' elon nuoren erkanemistaan. Kaatunehellepa vielä nyt virkkoi loistava Hektor: "Mulle sa, Patroklos, miks ennustat pikasurmaa? Kenpä sen arvaa, vaikka mun peitseni alle Akhilleus ennen sortuva ois, emon saama, Thetiin hiussorjan?"
Yöllä Patrokloksen sielu ilmestyy unessa Akhilleukselle ja pyytää tätä pian polttamaan ruumiin, jotta sielu pääsisi Hadeen rauhaan, sekä huolehtimaan siitä, että heidän molempien jäännökset aikanaan pannaan yhteiseen hautauurnaan. Aamun koittaessa lähdetään hakemaan vuoristosta ruumiinpolttopuita.
Vaan kädet palvoen kaikk' ikivaltain nostivat puoleen, näin moni virkkoi siinä akhaiji ja iliolainen: "Zeus isä, kaitseva maat laelt' Idan, korkein, suurin! Kumpi on vainon tään viritellyt kansojen kesken, sen sinä sortua salli ja haltuun vaipua Hadeen, vaan sopu synnytä meille ja laatia suo luja liitto." Virkkivät noin.
Vaan sun on mielesi arka ja vaipuva miestesi parvi, iliolaisia eipä se liioin turvata tainne, saapumises Lykiasta, jos ois väki suurikin sulla, näät sinut laitan lannistain veräjille jo Hadeen."
Nyt menet Hadeen kartanohon sinä, maan ikipeittoon, vaan minut linnasi kammiohon jätät leskenä tänne kolkkoon murheeseen ikäpienen pilttini kanssa, poikasen, sulla ja mulla jok' on, polon sortelemilla. Koskaan kuoltuas et sinä hänt', ei hän sua vaali.
"Jos olenkin perinyt suuren esi-isäni tulisen veren, minä kumminkin pidän hänen valtikkaansa. Voittaako mikään maallinen valta taivaan ja hadeen yliluonnollisen hallinnon?" "Herra, herra, tuo legenda, joka tuli Sinaista, on täynnä korkeata oppia. Muodosta vaan käytöksesi sen neuvoja myöten ja kaikki käy hyvin.
Noin hänen virkkaissaan tuli loppu ja kuolema tumma. 361 Hadeen kartanohon jäsenistä jo karkkosi sielu surren sankaritöilt' elon nuoren erkanemistaan. Kaatunehellepa virkkoi näin viel' aimo Akhilleus: "Kuollos vain! Oma kohdatkoon mua kohtalo sitten, kons' on säätävä Zeus sen mulle ja muut ikivallat."
Mink' elin, sen mua muistit, vaan jopa unhotat kuolleen! Hankkios hautani koht', ett' aukeis portti jo Hadeen. Varjot vainajien mua estää vaipunehitten, joukkoons' eivät suo minun astua viel' yli virran, vaan liki harhailen minä Hadeen porttia laajaa. Kerran viimeisen kätes anna, en astu, ma koito, koskaan Hadeen mailta, kun kirvoittaa tuli sielun.
Hadeen luo pian vaivuttaa hänet Peleun poika, kauasampujan neuvoa kun näet kuunteli houkko, sill' ei hältä Apollo nyt turmaa kolkkoa torju. Vaan miks aivan syyttä hän sais tuhon kärsiä tuiman toisien tähden vain, vaikk' armaat toi jumaloille palveet, antimet ain', asujoille hän aukean taivaan?