Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hadeen nimessä Arbakes vannoo, ettei Ione ikinä saa Glaukusta.» »Ja Glaukus tulee minun omakseni?» Julia sanoi täydentäen omasta mielestään vaillinaisen lauseen. »Sinäpä sen sanoit!» Arbakes virkkoi.
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, 323 ensiks alkoi heist' esitellä jo neuvoa vanhus Nestor, ennenkin joka keksijä keinon ol' oivin; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Atreun poika ja muut valioimmat akhaijien kaikkein, montapa taaskin akhaijeja on hiuskaunoja kaattu, huuhtonut hurmein tummin on Ares tuima Skamandron kauniit rannat, vaan vajos sielut valtahan Hadeen.
Puhkesi Pulydamas ilohuutoon raikuvin äänin: "Suott' ei jänterikäs käsi uljaan Panthoon poian peistään heittänyt lie, minä luulen, vaan joku kostoks otti Akhaian mies sen ruumiiseensa ja mahtaa matkata Hadeen kartanohon sitä sauvana käyttäin." Noin hän kerskaten huusi ja vimmaan saatti akhaijit; muist' yli tuimistui Telamonin urhea poika, 459 ankara Aias, näät lähin kumppani hält' oli kaattu.
Siell' uron luo kävi maan järisyttäjä, suuri Poseidon, näin sanat siivekkäät heti hälle jo laati ja lausui: "Aineias, kuka kuolematon sua noin sokeuttaa, käskee kamppailuun kera ylvään Peleun poian, mies väkevämpi jok' on, jumaloillekin mielehisempi? Väistyös aina sa pois, kun Akhilleus käy sua vastaan, että et Hadeen luo tule ennen salliman määrää.
Eellä he kulki, ja miest' oli niinkuin pilveä myötä, saattue sankka, mi keskellään Patrokloa kantoi. Leikaten suortuviaan hänet peitti he niill' yliyltään, vaan piti hellien päätä Akhilleus paaria saattain, murheell' ystävätään noin kuulua vei tykö Hadeen. Mutta kun joutui paikka jo tuo, valikoima Akhilleun, laskivat paaret, roukkosivat koon korkean puita.
Vaan minun älköön silmäni koskaan Ilionin soraks sortuvan nähkö; Hadeen kartanohon täält' olkoon matkani ennen!"
Itkien korkeuteen useasti hän silmäsi; silloin Zeus hänt' auttamahan minut taivaast' ain' alas laittoi. Arvannut tämän oispa mun aivoni mielevä aatos, kun lujaporttisen Hadeen luo sai käydä hän käskyn yöst' ylös noutamahan ovikoiraa kaamean Hadeen, eip' yli synkeän Styksin ois hän saapunut jälleen.
Vaan liki astuos, ett' edes tuokion saa halaella ystävä ystävätään sekä yhdess' itkeä huoltaan!" Kutsui noin, kädet kurkottain ikävöitsevin innoin; vaan syli tyhjää sulki, ja maahan sauhuna sielu upposi uikuttain, ja Akhilleus karkasi pystyyn, hämmästyin kädet yhteen löi, sanan haikean haastoi: "Ihmepä ihmehien! Siis Hadeen maillakin, näämmä, säilyy sielu ja hahmo, mut on elo ilminen poissa.
Surmasi Aksylon sotaärjyinen Diomedes, Teuthraan aaluvan, mailla Arisben kartanokauniin vauraudess' eläneen sekä kaikkien suosiman, aulis näät tienvartinen häll' oli kartano viipyä vieraan. Näist' eip' ainoakaan nyt torjunut kolkkoa turmaa, suojaks astunut ei, vaan hengen vei Diomedes, löi hänet, sorti Kalesion myös, sotakumppanin, surmaan, valjakon ohjaajan; tykö Hadeen kumpikin vaipui.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Kaiketi täytyy siis mun lausua mieleni julki, kuinka ma aattelen itse ja kuink' on käypäkin, ettei turhaan kärttävä ois mua toinen teistä ja toinen. Hadeen portteja niin en viero ma kuin sitä miestä, toisia mielessään joka hautoo, toisia haastaa; siksipä myös sanon, minkä mä parhaaks arvelen itse.
Päivän Sana
Muut Etsivät