Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Hän oli suostunut avustamaan Juliaa Glaukusta vierotettaessa Ionesta, mutta vain siirtääkseen tämän tunteet vieläkin toivottomammin taikakeinojen avulla toiseen. Hänen sydämensä oli särkyä hänen rintaansa salpasi.
»Tahdotko koetella tietojani, Ione? ja haluatko nähdä oman kohtalosi? Siitä tulee yhtä jännittävä draama kuin joku Aiskyloon tekemistä; olen sen sinua varten valmistanut, jos sinä vain tahdot nähdä varjojen näyttelevän osaansa.» Napolitar vavahti. Hän ajatteli Glaukusta. Hän huokasi ja värisi. Yhtyivätkö heidän kohtalonsa?
Leijonan haluttomuuden synnyttämä ensi hämmästys muuttui pian kiukuksi sen osottamasta heikkoudesta; ja joukko, joka oli alkanut jo tuntea sääliä Glaukusta kohtaan, tuli kärsimättömäksi huomatessaan pettyneensä alkuperäisissä toiveissaan. »Mitä tämä on? Ota piikki, karkota se ulos ja sulje sitten häkin ovi!»
»On hyvä kumminkin, että hautausvelvollisuudet ovat estäneet häntä liian paljoa ajattelemasta Glaukusta ja itseään; ja sekavien tunteittensa vallassa hän ei ole vielä huomannut, että Glaukusta on julkisesti syytetty ja että hän joutuu oikeusistuimen eteen. Vasta kun hautajaiset ovat ohi, pystyy hän muuta ajattelemaan.
Etkö tahdo nyt uskoa minulle rakastajasi nimeä? Saattaako sellainen, joka halveksii rikkautta ja on sokea kauneutta näkemään, olla pompeijilainen?» »Hän on Atenasta», Julia vastasi maahan katsellen. »Haa!» egyptiläinen huudahti veren syöksähtäessä hänen kasvoihinsa. »Täällä on vain yksi atenalainen, nuori ja ylhäinen. Tarkotatko Glaukusta?» »Ah!
»Siltä on otettu myrkky pois», sanoi velho, jonka toisen huuto oli saanut nousemaan. Mutta ennenkuin hän ehti lauseensa lopettaakaan, teki käärme hyökkäyksen Glaukusta kohden. Nopeasti ja varoen notkea kreikkalainen väistyi ja sivalsi ohimennen kalikallaan niin voimakkaan ja tarkkaan osuneen iskun käärmeen päähän, että se sätkähti maahan ja kiemurteli nuotion ääreen.
Hän oli unohtanut, että kuten auringonkukka hakee aurinkoa, nuoruuskin löytää nuoruuden, kunnes hänen mustasukkaisuutensa Glaukusta kohtaan oli äkkiä hänelle hänen erehdyksensä paljastanut. Siitä hetkestä asti vaikkei hän vielä tiennyt, kuinka paljo hänellä oli syytä pelätä sai hänen niin kauan kurissa pidetty intohimonsa väkivaltaisemman ja rajumman muodon.
Arbakes ei ollut viime aikoina käynyt kovin usein Ionea tapaamassa eikä ollut hänen luonaan nähnyt Glaukusta; hän ei liioin tiennyt siitä rakkaudesta, joka niin äkkiä oli luonut esteen hänen suunnitelmilleen. Ja Ionen veljestä huolehtiessaan hänen oli täytynyt sysätä syrjemmälle Ionea itseä koskevat aikeensa.
»Hän on oikeassa», preetori virkkoi. »Hei, vartijat, viekää Arbakes talteen vartioikaa Glaukusta! Sallustus, sinä olet vastuussa kanteestasi. Alottakaamme leikit jälleen!» »Mitä!» Kalenus huudahti kääntyen katselijajoukkoon päin, »sallitaanko Isistä sillä tavalla häväistävän? Täytyykö Apekideen veren yhä huutaa kostoa?
Hänen äänensä hellä sointu kouristi tessalitarparan sydäntä, ja hän siunasi itsekseen Glaukusta siitä, että hän oli häntäkin ajatellut. Puolittain kantaen, osaksi tukien Ionea Glaukus seurasi opastaan. Ihmeteltävän varovasti tämä vältteli katuja, jotka veivät äskeisen väkijoukon luokse ja koetti toista tietä päästä rannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät