Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kartanoon ylös kantoi neljä miestä hitaasti paaria, joiden perässä kävi mies ja nainen käsityksin, kumartuneina. Se oli pappi puolisonsa kanssa. Minä tajusin kohta, mitä oli tapahtunut ja mieleni joutui synkkään epätoivoon. Surullinen sanoma, joka vähää jälkeen tuotiin meille, ei kertonut mitään uutta minulle se ilmoitti vaan, että se, joka paareilla makasi, oli papin tytär oli Susanna.
Eellä he kulki, ja miest' oli niinkuin pilveä myötä, saattue sankka, mi keskellään Patrokloa kantoi. Leikaten suortuviaan hänet peitti he niill' yliyltään, vaan piti hellien päätä Akhilleus paaria saattain, murheell' ystävätään noin kuulua vei tykö Hadeen. Mutta kun joutui paikka jo tuo, valikoima Akhilleun, laskivat paaret, roukkosivat koon korkean puita.
Ja taistellen arvaamattomalla innolla kuolemaa vastaan, hän näytti ikäänkuin pidättävän rinnassaan tuon elämän, tuon sielun, joka sieltä jo teki lähtöä. Vähän matkaa tuonnempana valmistivat tämän iki-muistettavan päivän kuuluisat päälliköt jonkunmoisia paaria, ja koristivat niiden reunoja kuusen oksilla.
Sen perästä kun puolipäivän-messu oli pidetty, luettiin juhlallinen rukous, että Jumala armossaan suojelisi viatonta ja saattaisi syyllisen ilmi, ja sitten käskettiin Eviot'ia, ritari Ramornyn hovipoikaa, lähenemään paaria. Hän teki sen epävakaisella astunnalla.
Ruttoon sairastuneet saivat yksikseen tuskiinsa nääntyä, sillä auttaa semmoista niin arveltiin oli yhtä paha kuin päästää varasta hirsipuusta. Kolme viikkoa sitten oli vielä Konradinkin täytynyt tikapuilla yksin kantaa kuollutta isäänsä talosta, kosk'eivät seurakuntalaiset hänelle paaria lainanneet.
Theophiloa ei ole enää, ja Klaudian sydän on muserrettu!" "Herra armahtakoon häntä!" huudahti Marcello. "Mikä tauti on hänen niin äkkiä korjannut? Mutta minä tahdon mennä sisareni luokse, niin sisar-raukkani. Hänellä kuitenkin on veli jäljellä ja tahtoo hänen kanssaan itkeä, mitä hän on kadottanut." Hän astui alas hevosen selästä ja lähestyi paaria, jolla Naomia ja Klaudiaa kannettiin.
Paaria seurasi sureva leski ja suuri joukko kansaa, joka, saattamalla kuollutta hautaan, osotti myötätuntoisuuttaan. Kaikki itkivät, nyyhkivät ja valittivat, kuten on tapana siinä maassa, silloin kun kuollutta kannetaan viimeiseen leposijaan.
Valitus ei kuulunut miehuuton, syvä kaipaus vaan, kehuks nuorena kaatunehen urohon ei sanaakaan; elon aamua Vegesack vaan ylistää, ja paaria Adlercreutz silittää, ja Drufvasta harvoin nähty helo kyynel herkähtää. Ihanainen päiv' oli päättynyt Lapualla, ja riemuiten von Döbeln voittaja ratsasti nyt, sotarintaans' silmäillen.
Karjalan rakuunat laukkasivat viimeisillä ansailla sillan yli, vihollisten luotien vinkuessa heidän ympärillänsä. Savon jääkärit, jotka tähän asti olivat käyttäneet kirvestä, tempasivat nyt tussarin olalta ja surmaava, vaikka epätasainen laukaisema heitti joukon ulaaneja maahan. Keskellä kähäkkää tunkeutuivat nopeilla askelilla ansaiden yli ne molemmat, jotka kantoivat paaria.
Näin jutellen menivät miehet kellotapuliin ja pysähtyivät n.s. kellotapulinjalkaan, jossa säilytetään paaria, lapioita y.m. "Eihän täällä ketään olekaan", sanoi Muikkulan Matti.
Päivän Sana
Muut Etsivät