United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sananlaskuna kulkee paikkakunnalla vieläkin tänäpäivänä: "nättiruokainen kuin Muikkulan Matin renki". Mutta kun Justiina emäntä kerran taas oli pahalla päällä ja valitti miesten syövän niin hirveän paljon, niin silloin Reijan Jussi sanoi hänelle: "ei se porusta parane, sen mies syö mitä mies syö; pötyä siis pöytään taikka pöytä pihalle!"
Epäilemättä olikin viimemainittu toimi hänestä mieluisempi, sillä mahdoton oli uskoa, että punaposkinen ukko, jonka kasvot loistivat ihan tyytyväisyyttä ja hyvinvointia, olisi milloinkaan edes kiukustunut, sitä vähemmin itseään ja muita tappamaan ruvennut. Kauvan katseli Muikkulan Matti vuoroin Simsonia, vuoroin Topra-Honoa, ja sanoi vihdoin korvallistansa raappien: "olet mar sinä se Topra-Hono!"
Kun kirkosta lähdettiin, niin Muikkulan Matti tapasi Taavetin seisomassa Kanttorin aitan seinällä ja lausui hänelle tuhnailevaan tapaansa: "milläs minä sinut enää palkitsenkaan ja vaivasi maksan, tuonain toimitit minulle nättiruokaisen rengin, tänään taas osoitit minulle saman kunnian kuin provastillekin". "Sinulleko ensi kerran papinkelloa soitin?"
Näin jutellen menivät miehet kellotapuliin ja pysähtyivät n.s. kellotapulinjalkaan, jossa säilytetään paaria, lapioita y.m. "Eihän täällä ketään olekaan", sanoi Muikkulan Matti.
Kauroja, oluella kasteltuja kauroja olivat saaneet Muikkulan juhdat. Oikein kuoppi kavioillansa köyhkeää lunta Tuomaan-markkinoilta vaihdettu Kimo, hän kun levottomana seisoi porstuan edessä kirkkoväkeä rekeensä odotellen. Päätänsä hän ravisteli uljaasti, ja vempeleesen sidottu kulkunen helähteli. Mutta pirtissä hankki väki kirkkoon.
"Varsin topraa", honotti toinen, "siivo ja nättiruokainen, jaa'ah vai siivo ja nättiruokainen no niin, mutta sellainen kauppa kannattaa koko korttelin, kannattaa pian halstipankin". Ja korttelin sai toimitusmies. "Mutta missäs se mies on, kysyi Muikkulan Matti. "Tuolla se on kellotapulissa". "Onkohan kyllä palkoillensa runsas?" "Onko riski mies ja tukeva?" "Tavallisesti.
Rauhallisena, aivan kuin ajatuksiinsa vaipuneena häälyi muutama vaalea pilven hattara elokuun taivaalla, purjehtien tuulen muassa Pohjolaa kohden; vaan eivät ne maata auringon helteiseltä paisteelta paljoakaan varjonneet. "Tarvitsis tästä kirkkoonkin mennä", tuumasi Muikkulan Matti sunnuntai-aamuna suurukselta päästyään.
"Kyllä se niin on; mutta vähät ovat talossa noukan aluiset, ahmattia et saa taloon tuoda, vaan nättiruokaisen pitää miehen oleman". "Niinhän se olisi". Ja Muikkulan Matti puki kirkkovaatteet yllensä, otti virsikirjan kainaloonsa ja lähti kirkkoa kohden astelemaan. Tarvitsihan juhtain tänäpänä levätä, sillä kertausta oli loppu viikolla kynnetty Muikkulassa, kynnetty juuri tuimasti.
Totuuden nimessä mainitkaamme kuitenkin, ett'ei Topra-Hono kaikkia palkkaansa yht'aikaa hitkaissut, vaan syksyllisiä ansioita oli hänellä tavallisesti vielä joulunakin. Paljon niitä renginkauppoja tehtiin; ystävämme Muikkulan Matti vielä oli ilman. Hän sanoi Topra-Honolle: "toimita nyt minullekin renki, mies siivo ja nättiruokainen!"
VAIMO. Niin, rahakirjehän sen piti oleman. Sillä kanttori, joka kävi täällä kaupungissa viime markkinoilla, oli kotiin tultuaan sanonut Muikkulan muorille, että postikonttorissa on semmoinen kirje, jota ei saa lähettää löysälaukussa, kun se sisältää rahaa, ja käskenyt muoria siitä ilmoittamaan kyläläisille; ja kun minulla oli muitakin asioita kaupunkiin, niin päätin pistäytyä sitä hakemassa, jos herra postimestari olisi niin hyvä ja