Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Häntä näytti kovasti huvittavan, ja hän nauroi niin sydämellisesti, kuin hänen luontonsa salli hänen nauraa. Leukaansa vähän kädellään raapittuaan, sanoi hän, silmät maahan luotuina yhä pitkäänsä raappien: "Kun olin vaan halpa konttoristi, ei Mrs. Strong pitänyt minua minäkään.
Tulkaat minua kyydittämään täältä luoksenne; sillä herrat jätän minä tämän ijankaikkisen pilkun päällä. Sen olen nyt vahvasti tykönäni päättänyt.» Niin seisoi preivissä. EENOKKI. Ja mestaris tämän luettuansa rupesi tuumailemaan ankarasti? JOOSEPPI. Pasteeraili, pasteeraili edestakaisin permannolla, raappien niskatukkaansa. EENOKKI. Kihelöitsipä miehen päässä; mutta sitä en ihmettele.
Tyytyväinenkö? kuinka, mutisi tuo vanhus, raappien valkeata päätänsä, tyytyväinenkö? niin kuules Tiina minä olen aina ollut viisas ihminen ja edeltäkäsin laskenut, kuinka minä saisin vanhuuteni rauhaa mutta. Oh, teillä ei ole mitään hätää, sanoi tyttö nenäkkäästi. Rakas Tiina, olethan sinä minun lihallisen sisareni tyttären tytär, sinä olet minun vertani, niin ei sinun tule vastata.
Mutta kaikki piirtyi hänen mieleensä, kaikki vaikutti kiihottavasti hänen omiin vaaniviin miesvaistoihinsa, jotka äsken, Signen seurassa, olivat saaneet niin kovan kolahduksen. Ja entä avioliiton ulkopuolella? kähisi ukko, raappien partaansa kourukynsillään. Puhuttiin niin paljon naisista, joita sydämettömät miehet olivat pettäneet. Heitä autettiin, säälittiin ja surkuteltiin.
Millä tavalla luonnistui asia? JOOSEPPI. Yölläpä vasta leikki nousi. Kovin levoton oli mestarini. Milloin pasteeraili hän, milloin heitti hän itsensä taasen vuoteelle, mutta samassa pyörähti hän ylös jälleen ja rupesi uudestaan pasteerailemaan raappien aina niskaansa. Kolme kertaa kävi hän valelemassa päätänsä kaivolla. Hän pelkäsi aivoansa, näette. EENOKKI. Eikä ihme; sillä onpa sitä pehmitetty.
Epäilemättä olikin viimemainittu toimi hänestä mieluisempi, sillä mahdoton oli uskoa, että punaposkinen ukko, jonka kasvot loistivat ihan tyytyväisyyttä ja hyvinvointia, olisi milloinkaan edes kiukustunut, sitä vähemmin itseään ja muita tappamaan ruvennut. Kauvan katseli Muikkulan Matti vuoroin Simsonia, vuoroin Topra-Honoa, ja sanoi vihdoin korvallistansa raappien: "olet mar sinä se Topra-Hono!"
"No, kenellepä nyt uni maittaisi, kun kasakat liikkuvat seudulla?" "Ne ovat lähempänä kuin luuletkaan," sanoi puutarhuri. "Minä olin vakoilemassa heitä ja sain tietää, että yhden osan pitäisi tuleman tännepäin partio-kululle. Ne me nuijaamme." "Mutta," sanoi Jaakko, raappien korvansa taustaa, "ettekö muista, että rouva on kieltänyt meitä tarttumasta aseihin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät