Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Toimitusmies ensin kyllä koetti estää tämän vihaisen tulvan paisumista, mutta huomaittuaan ei tässä mitään voivansa matkaansaattaa, siirtyi hän ajoissa syrjään ja katseli ihmeeksensä veljesten ääretöntä voimaa. Ja voimaa niin väkivaltaista, sen käytännössä niin tuulispään tapaista vauhtia eivät olleet veljekset ennen koskaan vielä osoittaneet.
"Varsin topraa", honotti toinen, "siivo ja nättiruokainen, jaa'ah vai siivo ja nättiruokainen no niin, mutta sellainen kauppa kannattaa koko korttelin, kannattaa pian halstipankin". Ja korttelin sai toimitusmies. "Mutta missäs se mies on, kysyi Muikkulan Matti. "Tuolla se on kellotapulissa". "Onkohan kyllä palkoillensa runsas?" "Onko riski mies ja tukeva?" "Tavallisesti.
Ja on toimitusmies sentähden tuomarin suostumuksella katsonut kohtuulliseksi, toistaiseksi ja kunnes asia on selville saatu, panna kreivin täkäläisen irtaimiston takavarikkoon sekä arviolta laskea sille hinnan, tehden tämän kuitenkin asianomaisen tutkinnon ehdolla... Ja katsonee kreivi lisäsi Janssen pilkallisesti tämän johdosta kohtuulliseksi, että korkean kruunun oikeuden vakuudeksi kaikki linnan huoneet heti paikalla pannaan sinettiin, jotavastoin kruunun asiamies ei tahdo kieltää talon palvelijoita toistaiseksi huoneissaan asumasta eikä kreiviäkään niihin muuttamasta, jos hän sen hyväksi näkee ... eikä myöskään tahdo toimitusmies kieltää kreiviä ottamasta linnasta mukaansa tarpeellisia pito-, makuu- ja liinavaatteita sekä ruokavaroja, mikä kumminkin on tapahtuva tuomarin ja kuninkaan valtuutetun läsnä ollessa...
"Tuossahan on itse ukko Simpsooni", honotti "toimitusmies", "monta Mooseksen aikaa on hän uskollisesti palvellut tätä seurakuntaa; mutta kun rippikoulupojat, ne ärmätit rupesivat sen kanssa koirankuria tekemään, sovittelivat piippuja ukko paran suuhun ja muitakin juonia harjoittelivat, niin silloin noin kolme vuotta sitten käski provasti minua tuomaan ukon tänne kellotapulin jalkaan.
Ja kuinkas kaupat vielä saattoivatkaan luonnistua, sillä varsinainen "toimitusmies" tuo niin sanottu Topra-Hono oli toiseen virkansa toimeen kiinteästi sidottu. Hän, näet, oli kellonsoittaja. Tuolla hän seisoi korkeudessa, katsellen kellotapulin luukusta elämää, joka vanhan, juhlallisen kivikirkon ympärillä vilisi.
Tiina oli tuon asian kuihkaissut eräälle ystävälleen ja siitä se oli levinnyt ympäri kaupunkia. Tavallisien hautaus-menojen jälkeen tuli pesän selvitys. Toimitukseen saapui eräs vainajan ystävä, vainajan sinetillä lukittu kirja kädessä. Toimitusmies mursi sinetin. Se sisälsi vainajalta neljä vuotta sitten tehdyn testamentin.
Ensimmältä tämä juoksenteli pitkin tasankoa, heilutellen käsiänsä myllynsiipein lailla, ja kuroittaen kaulaansa kamelikurjen tavoin; sitten hän viskautui maahan nelinryömin ja mylvi äänellä, joka olisi sonninkin saanut kateudesta halkeamaan, väännellen ruumistaan monenlaatuisiin muotoihin, joiden hän arveli kuvaavan leijonan liikuntoja; viimeinpä tuo verraton toimitusmies nosti yhden käsivartensa korkealle ilmaan, köyristi koukkuun selkänsä ja rämpätti kimakasti, jolla kuvauksella hän koetti esittää elehvanttia; ja kun tämä hullunkurinen ilveilys tapahtui auringon kuumasti paahtaissa, niin tippui hiki raskaina karpaloina tuosta puolihullusta raukasta, jonka toimitus todentotta ei ollut mitään laiskan virkaa, se kun kysyi sekä suurta notkeutta että vaskenlujia keuhkoja; sillä joka kuvauksen jälkeen luikkaili Imbongo kuninkaan arvonimiä, ylentäen hänet kaikkia maailman valtiaita korkeammalle, ja niin tykkänään kaikesta sielustaan siihen toimeen kiintyneenä, että kun Cetewayo vihdoin oli istahtanut jonkinmoiselle kannettavalle valta-istuimelle, vastapäätä sotureitansa, "Ylistäjä" lojui pitkänään maan tomussa, todellisen tahi teeskennellyn tunnottomuuden tilassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät