Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hällepä vastasi näin sotaärjyinen Menelaos: "Foiniks, vanha sa taatto ja ystävä, soispa Athene voimaa mulle ja varjois all' asetuiskehen tuiman, suojana Patroklon halu mull' ois seista ja kestää, 563 sill' ylen vihlova on sydämelleni kumppanin kuolo! Vaan kuin valkean voima on Hektor, tappavin vaskin riehuu herkeämättä, kun voittaa Zeus hänen sallii."
Kumpi on voittaja siinä ja kunnoltaan etevämpi, saakoon, saatelkoon hänet aartehineen kotihinsa, vaan sopuliiton teemme me muut, valat vannoen vahvat." Lausui noin, ja he vait oli kaikk', ihan ääneti, vihdoin virkkoi vuorostaan sotaärjyinen Menelaos: "Myös mua kuulkaa nyt, mure karvain mullepa koitui.
Virkki, ja vaunuiltaan Sthenelos heti hyppäsi maahan, astui luo, veti pois olast' urhon vinheän nuolen; pulppusi vain pukineen punossilmukkain läpi hurme; turvasi noin sotaärjyinen Diomedes Atheneen: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, väkiverraton, auta!
Vihdoin virkkoi näin sotaärjyinen Diomedes: "Eipä Aleksandron nyt aarteet hellytä meitä, ei Helene edes; sillä jo tuon vähä lapsikin huomaa, turmion pauloiss' ett' ovat nyt polot iliolaiset." Virkki, ja riemuten suosiotaan uroholle akhaijit huus sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian.
Tuon näki tyrmistyin sotaärjyinen Diomedes, kääntyi kohta Odysseun noin, sotakumppanin, puoleen: "Tuolla jo päin tulemassa on turmio: hirveä Hektor, vaan hänet kohdatkaamme me seisoen horjumatonna."
Mut Aineiaan kävi kimppuun taas sotaärjyinen Diomedes, itse Apollon varjelevan käsivarsillaan vaikk' urhoa keksi; suurtapa kammonut ei jumalaakaan, vain oli into surmata Aineias sekä riistää hält' asu uljas. Kertaa kolme hän karkasi päin, uron aikoen kaataa, torjui kertaa kolme Apollokin välkkyvän kilven.
Virkkoi noin, jopa koht' ilon pauhina soi, kuni aalto rantaan jyrkkään käy, suvituulen tuomana suuren, vuoreen ulkonevaan, jota tyyntymätön ikityrsky saartavi kaikin säin, milt' ilmoin tuuli jos tulkoon. Nousi jo kaikki ja riensi ja hälveni valkamaleiriin; valkeat laittoivat majakunnat, nauttivat eineen; uhrin toi jumaloille, ken millekin, ainahisille palvoen surman välttääkseen työss' ankaran Areen. Zeullepa kansain pää Agamemnon suurväkiselle viissuvikunnan nyt härän uhkean vihki ja kutsui vieraiks arvokkaimmat akhaijein päät päteväiset, Nestorin ennen muita ja ruhtinas Idomeneun ja Aiaan kummankin, Diomedeen, Tydeun poian, kuudenneksipa oivan Odysseun, Zeun älyverran. Vaan tuli itsestään sotaärjyinen Menelaos, tuntien mielessään, mikä toimi ja työ oli veljen. Piirinä seisoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Näin rukoellen siin' Agamemnon valtias virkkoi: "Korkea, mahtava Zeus, jylypilvinen, päällinen ilmain!
Ei sitä miest' ole, ken Zeun sallimat torjua saattaa, kuink' uros olkoonkin; Zeus mahtaja on moniverta." Hällepä vastasi näin sotaärjyinen Diomedes: "Haastoit, vanhus, kaikin päin osuvasti ja oikein; mutta on tuska se sietämätön sydämelleni, sillä Hektor kuuluttaa kokouksess' iliolaisten: 'Karkuun laivoilleen minä säikytin Tydeun poian. Kohta hän kerskuu noin; maa nielaiskoon minut ennen!"
Noin hän virkki, ja vait oli kaikk', ihan ääneti, kauan mykkinä murheissaan siin' istui poiat akhaijein; nous sotaärjyinen Diomedes virkkaen vihdoin: "Atreun poika, ma vastustan sun neuvoas houkkaa, kuin kokouksess' on lupa, valtias; siis älä suutu.
Saapua sankarimainein suo taas laivojen luokse, tehty kun uljas on työ, jota muistavat iliolaiset!" Turvasi myös sotaärjyinen Diomedes Atheneen: "Zeun tytär, voimin voittamaton, nyt myös mua kuullos! Käy kera mun, kuin kanss' olit taattoni, Tydeun kuulun, kons' oli kerta hän airut akhaijein laittama Thebeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät