United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
KANSALAINEN. Maanpaossa on vihamies! Heleijaa! SICINIUS. Hän portist' ulos viekää, ilkkukaa Te häntä, niinkuin hänkin teitä ilkkui; Häväiskää häntä aika lailla. Vahti Kaupungin halki meitä seuratkoon. KANSALAINEN. Pois tulkaa! Portist' ulos hänet viemme. Jaloja tribuuneja kaitkoon taivas! NELJ
He tiesit, ettei palkkaa vilja ollut, Sit' ei he ansainneetkaan. Sotaan heitä Kun vaadittiin, maa henkeään kun poti, Ei portist' ulos menneet: viljalahjaa Ei moinen sotatoimi ansainnut. Syytökset, joit' ovat He suotta tehneet senaattia vastaan, Näin auliiseen ei lahjaan aihett' anna. Ja kuinka sulattaa tuo sekamaha Senaatin hyvyyden?
Ja mieliin toivoa toi hyvä enne, ja riemahtui joka rinta. Nousi jo vaunuihin valioihin joutuen vanhus, portist' ohjasi kautt' esikartanon kaikuvan vaunut. 323 Eell' oli muulit vankkurejaan nelipyöriä kiskoin, mielevä Idaios ajomiehenä; vaan takan' aivan, tuntien ruoskaa vanhuksen, hevot vauhtia vinhaa vei läpi kaupungin.
PALVELIJA. Hän ja Lepidus he ovat Caesarin huonehessa. ANTONIUS. Sinne riennän Hänt' oiti kohtaamahan. Niin hän tulee Kuin käsketty. Nyt hilpeä on onni: Se tuolla päällä meilt' ei mitään kiellä. PALVELIJA. Hän kertoi, että Cassius ja Brutus Kuin hullut portist' ulos ratsastivat. ANTONIUS. He varmaan tiedon saivat, kuinka kansaa Min' yllytin. Octavion luo mua saata. Kolmas kohtaus.
Vaan sotikansa portist' ulkosi pois; sitä johti Athene ja Ares, kultaa kumpikin, kultaisin pukinein, asevarjein, kauniit, valtahiset, kuten ainakin on ikivallat, kauas loistaen, vaan matalampia maiset ol' urhot. Tuonnepa tultua nyt parahimpaan väijymäkätköön, virran viereen, kuss' oli karjan juottamapaikka, maahan painautui väki yllään välkkyvät vasket.
Puhkesi vihlovahan valitukseen myös isä vanha, kaupunk' itkua täynn' oli kaikki ja parkua kansan; suur' oli surkeus niin, kuin hukkuen valkean valtaan korkein linnoineen koko Ilion sortunut oisi. Valtiasvanhuksen väki vaivoin hillitä saattoi, Skaian portist' ett' ulos ei surunvauhkona syössyt.
Kumppalinanne kun ottelemass' oli uljas Akhilleus, Skaian portist' eip' ulos ulkouneet urot Troian konsaan, sillä he pelkäsivät hänen aimoa peistään; kaukana porteiltaan; liki laivoja nyt kahakoivat!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Päilyväsilmä Athenepa luo tuli Tydeun poian.
Elon ehtoo kohta tullee; Silloin mulle Kunnian suo Jumalain. Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. Niin moni taivaan-toivonsa Kadotti kuolon virrassa, Piteli kyllä poveaan, Ei löytänyt vaan ollenkaan. Näin taivaan portist' taivaan tie Helvettiin vielä monta vie. Voi uskoa kavaltavaa, Mi sielun viimein kuolettaa! Se Jesuksess' ei elänyt Eik' elossa siis säilynyt.
Enp' ole suuttunut, en sydämystynyt niin minä Hereen, aina hän on näet vastaan, jos miten päin minä päätän." Virkki, ja viestin vei heti Iris joutuvajalka, harjalt' Idan kiiti hän kohti Olympoa ylhää; juuri kun portist' ulkonivat monirotkon Olympon, heidät kohtasi seisauttain sekä Zeun sanat saattoi: "Seis, mihin on halu mennä, mi teillä on villitys mielen?