Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ain' eespäin astui armeija, ain yhä sen kanssa eespäin Rooman kotkat kulki, kuin kulkee kunto, henki pysty, pyhä, min jumaluutta soi maanpiirit julki; eell' astui keisari, mut kanssaan rinnan myös kasvot nähtiin kauniin keisarinnan.
Kerran tään tarinan mun mummoni jutteli mulle: Golfin kiiltävi pinta, ja laivoja lykkivi laineet, Tuul' yli vetten käy, koin-ilman huokuva henki; Muiden laivojen eell' on muhkea »Genova» uusi, Kulkeva Intiahan tavaroita ja toivoa täynnä; Laivaa ohjaelee perämiehenä nuori Giovanni, Geenuan kaupungin merimiesten kuulusa kukka.
Katseli säälien hänt' uros askelnopsa Akhilleus, nous, sanat lausui siivekkäät hän akhaijien kesken: "Viimeisinnäpä käy paras: eell' orot, mies peräss' astuu! Toiseen palkintoon toki hällä nyt oikeus olkoon; vaan parahimman voittanut on jalo Tydeun poika."
Miesvilinäss' urot nuo näki Hektor, raikuvin huudoin ryntäsi kohti, ja seurasivat rivit iliolaisten urheat; Ares heitä ja ankara johti Enyo, kanssaan hillitön temmellys sekä taistelon riehu. Ares keihästään käsin puisteli valtavavartta, milloin Hektorin eell' oli, milloin jättihe jälkeen. Häntäpä kammahtui sotaärjyinen Diomedes.
Vastasi närkästyin jumalainen näin Afrodite: "Julkea, mielt' älä ärsytä mun, sinut että mä hylkään, niin alan vainota, kuin ylen suurt' olen lempeä suonut, yllytän kummatkin, urot Ilionin ja akhaijit, vimmaan turmahiseen, ja sa kuolet surkean surman." Virkki, ja peljästyi tytär Zeun Helene, jopa huntuun verhoutui helovalkoiseen sekä ääneti lähti iliotarten huomaamatt', opas eell' ikivalta.
Mut kansojen pää Agamemnon puitten noudantaan pani miestä ja muulia monta kohta nyt ympäri leiriä; tuonp' oli johtaja toimen Meriones, jalon Idomeneun asekumppani aimo. Kulkivat kirvehiänsä he kantain puunpurijoita, köysiä myös lujasäisiä, eell' etumaisina muulit, vuort' ylös, vuort' alas, polveillen polun mutkia myöten.
Kuin ajokoiraa kaks suin, hampain raatelevaisin hirven hiehoa vainoo tai jänist' uupumatonna, metsiä, mait' ajo käy, yhä eell' otus rääkyvä entää: Tydeun poika nyt noin ja Odysseus, linnojen turma, vainosi, salvaten leiriin tien, hänt' uupumatonna.
Eell' etumaisina nyt hevot toiset kiitävän näyttää, toinen on myös ajomies; lie kohdannut joku turma tammoja tanterehella; ne lähteiss' eell' oli muista, myös minä niitten näin etumaisina kiertävän merkin; vaan nyt missään niit' ei näy, miten silmäelenkin 463 tannert' Ilionin ylt'ympäri etsivin silmin.
Konsa hän kuolematont' yli vehnää-versovan kentän kohti Skamandroa vainosi noin syväpyörtehikästä, väistyjän hiukan vain yhä olless' eell' ovelasti, jott' oli saavuttaa yhä toivona kiitäjän kiivaan, iliolaiset muut pakolaumana laajana riensi kaupunkiin ilomiellä, ja sen väenpaljous täytti.
Ja mieliin toivoa toi hyvä enne, ja riemahtui joka rinta. Nousi jo vaunuihin valioihin joutuen vanhus, portist' ohjasi kautt' esikartanon kaikuvan vaunut. 323 Eell' oli muulit vankkurejaan nelipyöriä kiskoin, mielevä Idaios ajomiehenä; vaan takan' aivan, tuntien ruoskaa vanhuksen, hevot vauhtia vinhaa vei läpi kaupungin.
Päivän Sana
Muut Etsivät