United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt käsitin selvästi, mitkä tunteet minua silloin valloittivat. Ne olivat soaisseet minut ja saattaneet minut tielle, joka oli täynnä hairauksia ja valhetta. Minä istahdin taasen, kuten mummoni kuolonyönä, vuoteen jaloksiin ja katselin ulos loppumattomaan avaruuteen. Ei, en Dierkhofissa saanut rauhaa ja mitä suurempi hiljaisuus vallitsi ympärilläni, sitä kovemmin valitti yksinäinen sydämeni.
He astuivat eteenpäin Charlotte ei seurannut heitä, huomattuaan olevansa yksinänsä, nosti hän äkkiä käsivartensa ylöspäin ja purskahti vapisevin sydämin kummalliseen nauruun tahi yhtähyvin nyyhkäykseen. Minä en tietänyt, kuvasivatko ne sanattomat äänet sanomatonta autuutta tahi olivatko ne mielettömyyden alkua. Juuri samankaltaisena olin nähnyt mummoni seisovan kaivolla.
»Mutta täti kulta», vastasi nuorempi kreivitär, »onpa minulle vanha imettäjäni kertonut, että vaikka Rhein-kreivi oli paras peitsimies tuossa suuressa Strassburgin peitsipelissä ja siten sai kunnioitetun esivanhempani voittopalkinnokseen, niin ei heidän avioliittonsa kuitenkaan ollut onnellinen; sillä hänellä kuuluu olleen tapana sättiä, välistäpä piestäkin mummoni äitiä Jumala hänen sielullensa suokoon autuuden!»
Niinpä lähti miniä naapuriin; siellä tuli talon mummo vastaan. Mitä sinulla on asiaa, nuorikkoni? Kanaseni, mummoni, lenti tänne äsken yli aidan; eiköhän se mahtanut munia tänne? Emme me ole nähneet emmekä kuulleet sen täällä munineen. Meillä, Jumalan kiitos, omat kanat aikaa sitten munivat. Me olemme omat munamme koonneet, eikä meille vieraita ole tarvis.
Minun isäni ei lähettänyt minulle toista opettajatarta, mummoni ei pitänyt minusta lukua eikä kaukana meistä asuva kylän koulumestari ollut mikään loihtija. Sepä oli liian pahasti, arveli Ilse. Hän ei lähettänyt minua kouluun, vaan ryhtyi itse opettajatoimeen. Se oli hänestä vaikea asia.
Minä pakenin ylen täysin sydämin yksinäiselle kukkulalle ja katselin kyynelsilmin ihanaa, sinistä taivasta... Näkikö minun armas vanha mummoni, miten siinä istuin surullisena? Varmaan hän ei ollut suuttunut siitä, että minä muistelin Kristiinaa olihan hän antanut hänelle anteeksi!... Neljä viikkoa oli kulunut mummoni kuolemasta.
Hän oli vähäinen, vanha mies, kuiva, mykkä, sokea, niin ettei hän vihdoin voinut elääkkään. Ja niin hän kuolikin. Sitten löysin jälleen uuden vuokralaisen, sillä ilman vuokralaista emme voineet elää. Se oli paitsi mummoni eläkettä melkein ainoa tulolähteemme. Uusi vuokralainen oli nyt sattumalta nuori mies näöltään.
Hän avasi minulle milloin minkin arkun taikka kaapin; laatikot olivat enimmiten tyhjät; mummoni oli paetessaan maailmasta heittänyt kaiken tyhjän painon laivastaan. Sentähden oli minusta jok'ainoa kirjoitettu paperipalanen, jokainen kuihtunut kukanjäännös kallis löytö. Muutamassa kaapissa roikkui vielä joitakuita vaatteita, joita ei mummo ollut arolla milloinkaan käyttänyt.
Rovasti joi portviiniä." "Lohduta mielesi, vanha, uskollinen Matleena", sanoi Affleck. "Nurmeslaisten vero nousee tältä vuodelta kaksinkertaiseksi, ja sitten ostetaan uudet viinit ja paistit." "Armollinen majuri, olisin halunnut ne konnat lihamy'yksi hakata", lausui tiitterä kokki. "Kyllä kai", tuumi majuri. "Mutta on aika mennä levolle. Pane nyt, mummoni, ensin pöydälle, mitä kokoon saat.
"Nythän taasen saamme hauskan yön!" mumisi hän sitte surullisesti itsekseen, korjatessansa vatia ja lautasia ruokapöydältä, ja vei sitte kirjelaatikon takaisin asuinhuoneesen. Siis sai hän usein kärsiä vaikeita öitä mummoni tähden! Se oli minulle surullinen uutinen; minun syvä rauhallinen uneni esti minut tietämästä, että jotakin erinomaista öisin tapahtui talossa.