United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hydra, satapäinen lohikäärme, hävitteli Lerna-järven seutua. Koukeroisella miekalla hakkasi Herakles siltä poikki muutamia päitä; mutta jokaisen pois hakatun sijaan kasvoi kaksi uutta. Viimein Herakleen uskollinen asekumppani Iolaos sytytti koko metsän tuleen ja antoi sankarille palavan puunrungon. Nyt Herakles, katkaistuaan pään poltteli haavaa kekäleellänsä, eikä pää sitte enää voinut kasvaa.
Mut kansojen pää Agamemnon puitten noudantaan pani miestä ja muulia monta kohta nyt ympäri leiriä; tuonp' oli johtaja toimen Meriones, jalon Idomeneun asekumppani aimo. Kulkivat kirvehiänsä he kantain puunpurijoita, köysiä myös lujasäisiä, eell' etumaisina muulit, vuort' ylös, vuort' alas, polveillen polun mutkia myöten.
Ehkä hän kelpaa hevosväkeen.» »Mitä meidän tarvitsee olla huonommat», huusivat ratsumiehet toiselta taholta. »Emme mekään ota vastaan Anteroa.» »Siis kumppanien hylkäämä ja tämmöisenä päivänä!» sanoi Armfelt hitaasti. »Antero, sinä entinen asekumppani, nyt on musta tahra nimessäsi, ja omat kumppanisi ovat pyhkineet sinut pois luettelosta. Se on pahempi kuin kuolema. Kukapa olisi sitä luullut?
Ja nous heti kilpaan urhea Teukros, Meriones kera, Idomeneun asekumppani aimo. Puistelivat kypärissä he arpoja vaskitetussa. Teukron kirposi arpa nyt ensin.
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Kosk' asekumppani siis olet Peleun poian Akhilleun, niinpä sä virkkaos mulle ja mun tuta suo tosi tarkka: vieläkö laivain luona on poikani vai joko lienee heittänyt koirilleen hänet silpoen siellä Akhilleus?"
Parhaimmaksipa mielessään Zeus päätteli vihdoin, ett' asekumppani aimo Akhilleun, Peleun poian, iliolaiset, myös asevälkyn Hektorin vielä päin kotimuureja karkoittais, mont' iskisi maahan. Ensiks säikkymähän hän saattoi Hektorin mielen. Karkasi vaunuilleen, pois käänsi ne, muitakin käski Hektor karkkoamaan; Zeun vaaka jo selvisi hälle.
Vihdoin Alkimedon, asekumppani, Haimonin poian Laerkeen vesa tuo, hänet huomasi miesmetelissä, jälkeen vaunujen riensi ja näin ajajalle jo huusi: "Automedon, ken moisen on mielees turmioaikeen pannut taivahisista ja sult' älyn selkeän vienyt? Iliolaisia päin ajat telmeeseen tulisimpaan yksin! Kaatunut kumppanis on, ja nyt korskana Hektor pannut on harteilleen sovat Aiakon aaluvan uljaat."
Vammata Hektor nyt koki poikaa Deukalionin, vaunuill' ottelevaa, vaan siin' ohi heittikin hieman; Merioneen ajomies, asekumppani, sai toki surman, Koiranos, kauas jäi koti, Lyktos kartanokaunis; näät jalan laivoilt' Idomeneus oli lähtenyt ensin, vieneet voiton nyt hänest' oisikin iliolaiset, ellei Koiranos joutunut ois kera valjakon vinhan vaarast' auttamahan sekä varjelemaan tuhon alta; itsepä peistä nyt sai tuta Hektorin, urhojen surman: hänt' ase korvuksiin liki leukaa iski, ja hampaat suust' ulos survoi peitsi ja halkasi keskeä kielen.
Tielläpä koht' ajomies majan eessä jo kohtasi aimo, Meriones; näet sinne hän noutoon vaskisen peitsen riensi, ja urhea Idomeneus noin hälle nyt virkkoi: "Meriones, Molos-sankarin juurt', asekumppani armain, miksikä tänne sä käyt, jätät taaksesi taistelotelmeen? Nuoliko iski ja tuskaa tuo sen pistävä tutkain? Vai mua kutsumahan joku laittiko?
Kaikkipa Meriones nyt kaksteräkirvehet otti, yksterät Teukros laivoilleen vei astuen rantaan. Tuotiin varteva peitsi nyt piiriin, kattila tuotiin liekin koskematon, härän maksava, kukkavakylki; tuotti ne Peleun poika, ja peitsenheittäjät nousi, nous isovaltainen Agamemnon, Atreun poika, Meriones kera, Idomeneun asekumppani aimo.