United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lyödessään taittoi pappi sateensuojansa, astui koiran päälle, tallasi sitä hurjasti, survoi ja ruhjoi. Hänen ahdistellessaan synnytti koira vielä viimeisen penikkansa. Vihan vimmassa polki pappi silloin koroillaan kuoliaaksi nartun verisen ruumiin, joka vielä nytkähteli, vastasyntyneiden, sokeiden pentujen ynistessä sen ympärillä ja etsiessä emänsä nisiä.
Iso-Ola oli pitänyt huolta voudin hevosesta ja seisoi nyt taas siellä, suureen messupaitaan puettuna ja survoi huhmarillaan... Kops ... kops ... kops ... kops...
Vaimoväki survoi nyt maissin puisissa huhmareissa hienoksi jauhoksi. Tämän jauhovaraston lisäksi lahjoitti Sekeletu kymmenkunnan astiata mettä, joissa kussakin oli kolmen kannun verta. Kerran viikossa tai joka toinen viikko sai Livingstone häneltä härän teurastaaksensa ja kaksi lehmää lypsettiin aina häntä varten aamuin illoin.
Neekerityttö otti kasvin, pesi sen kolmasti, hieroi sen rikki käsissään, mumisten muutamia salamielisiä sanoja; sitten survoi hän lehdet vaskimorttelissa ja seoitti niihin mausteita ja maitoa. Kas tässä semmoista mikä lievittää tuskasi, sanoi hän. Juotuansa Omar heti tunsi päänsä helpommaksi.
Muutaman silmänräpäyksen kuluttua oli kerrallaan peräti antautunut Bill täydessä Calibanin toimessa kantaa halkoja tuolle uudelle Mirandalle; minulle uskottiin tärkeä ammatti: sianlihan leikkaaminen; postinkulettaja survoi kahvia pylväskatoksessa ja tuomari auttoi kaikkia neuvoilla sekä töillä.
Surman sarkaa vakoillessa hän vast' oli varsa raisu; painanut ei pelko mieltä, aina 'Hei! vaan ja 'Pois tieltä! rummun jälkeen vaikka mihin, kun vaan eespäin käskettihin. Tok' ei ystävää niin varmaa, lujaa, vakaat', uskollista. Niinkuin lapsi, vaikka harmaa, vihas tuskin vihollista. Kourin Munter Ryssiänsä, niinkuin hampain mällejänsä, survoi, vatkas kaikin hetkin, rakkaat toki kumpasetkin.
"Käyhän katsomassa Annia, ett'ei putoa sängystä", sanoi rouva. Elsa oli menossa, vaan kun rouva oli ottanut survoaksensa kaneelinparkkia, pidätti hän Elsan, sanoen: "Survo sinä tuota", ja meni itse lasta katsomaan. Elsa survoi ja Katri nauroi. "Millä sinä naurat?" kysyi Elsa.
Niin' minä kotona kasvoin, Kun putki palolla kasvoi, Eikä suotu survomahan, Ei tahottu tappamahan. Orjat survoi, orjat jauhoi, Rengit riskit riihen tappoi; Minä luhissa makasin, Luhissa lukon takana, Alla viien villavaipan, Päällä kuuen korvatyynyn. Menin aittahan mäelle, Särin siellä vehnäleivät, Sivalsin sianlihoja, Viileskelin voimuruja.
Hän hoiteli kotoisen askareen, pani puuroon pavun ja kanelin hän survoi käsin toimellisin. Mut poika syrjästä katsoi vaan: Miten ruusut puhkeaa nopeaan! Jos tyttönen pieni sa olisit vain, sinä vieläkin istuisit polvellain mit' oon lukenut, sulle ma kertoisin!
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Akat ammoi kytkyessä, Lehmät leipoi taikinata, Lampahat pani olutta; Susi survoi, häntä torkkui, Jänis jauhoi, pää järisi; Oravainen ortta vuoli, Pulmukainen puita pilkkoi, Pääskynen pärettä kiskoi.