Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tytöt ja meriläiset menevät peräportista oikealle. JUNKKA. No, paiskataan nyt kättä. PASANTERI. Terve, terve. Käydään sisään. JUNKKA. Koska nyt on kaunis kesäinen sunnuntaipäivä, niin istutaan portailla majan edessä. Se tuntuu niin kotoiselta. Ja sinusta kai sen pitäisi tuntua kuin istuisit laivan isollaluukulla. Vai mitä? PASANTERI. Eihän tässä ole isoluukku. Tässä on ruffin kynnys.
Vai Franskaan vainen, tohtori parka? puhelin minä itsekseni. Linnaan! Kuinka äkkiä tämä kaikki on keikahtanut! Jospa istuisit vielä kammiossasi katonrajaisessa, edessäsi äänetön, pitkä jono kattoja, istuisit, piippua poltellen ja lukien Plutarkon suurista miehistä tahi vaikka hienon maailman sanomalehdestä uutisia ja kulissintakaisia tarinoita! Mitä puuttuisi sun onnestasi?
JUHANI. Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä. AAPO. Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä... JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! AAPO. Tämähän on... JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! AAPO. Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö?
Hän hoiteli kotoisen askareen, pani puuroon pavun ja kanelin hän survoi käsin toimellisin. Mut poika syrjästä katsoi vaan: Miten ruusut puhkeaa nopeaan! Jos tyttönen pieni sa olisit vain, sinä vieläkin istuisit polvellain mit' oon lukenut, sulle ma kertoisin!
Jortanin kalliolle asti, jossa on oltu mustikassa. Siitä lähtee ison kiven kohdalta polku metsään. Nytkin sieltä tulee lapsia mustikasta, suut, posket ja sormet sinisinä. Tytöt niiaavat meille, minullekin, minä nyökäytän heille päätä niinkuin isä. On kauhean paljon mäkiä, jyrkkiä ja pitkiä. Isä nousee aina mäen alla kävelemään ja minä myöskin. "Istuisit kärryissä, eikö sinua väsytä?"
Päiväntyöt päätettyäsi, istuisit Fredrikasi vieressä, kauniita tuulentupia rakennellen tai runollisessa yksinäisyydessäsi uusia voitonvirsiä sepitellen! Tässä muistuivat mieleeni minun preussilaiset voittolauluni, jotka yhä edelleen olivat taskussani.
BIRKEBEINI. En vaikka istuisit alttarilla! Sinulla näkyy olevan kallis viitta; sitä voin käyttää. En lyö enää iskuakaan teidän puolellanne! DAGFINN BONDE. Ja niin sanot tämmöisellä hetkellä. BIRKEBEINI. En iskuakaan enää! No, nyt et enää tarvitsekaan! HOOKON. Hänen veljensä! DAGFINN BONDE. Mitä! HOOKON. Onko se totta? DAGFINN BONDE. Totta on. Tästä näkyy paraiten, mitä sotaa käydään.
Se niin muistuttaa menneitä aikoja. VIKTOR. No niin no, jospahan sitten istuisit hetken verran. Mutta ei kauvan SYLVI. Sinä olet semmoinen pelkuri, Viktor. Semmoinen suuri pelkuri. Minkätähden tahdot pakoittaa minua istumaan jäykkänä ja suorana tuolilla, kun minulla on paljon parempi tässä? Nyt olen niin tyyni ja rauhallinen, ja niin sanomattoman onnellinen.
Sinä tiedät minun uskoni siitä, että meidän elämämme ja meidän kuolemamme, koko ulkonainen kohtalomme on määrätty edeltäkäsin, se on vaan tuo sisäinen, joka on meillä itsellä, meidän motivimme, meidän omatuntomme kyllin siitä äiti pelkää elämääsi, minä en sitä tee enempää, kuin jos sinä istuisit jossakin kauppa-konttorissa New-Yorkissa.
En koskaan ole onnellinen 'viheriässä käärmeessä', istuessani kevytmielisten, orjallisten juomarien seurassa, ja minä toivon usein pääseväni sieltä jälleen tänne iloisan takkavalkean ääreen, jossa olisin kirja kädessä, samalla kun sinä istuisit vastapäätä minua neuloen tai laittaen jotakin minulle ja lapsille, ja katsoisit välistä minuun iloisesti hymyillen, kysyäksesi tahi muistuttaaksesi siitä, mitä luen.
Päivän Sana
Muut Etsivät