Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Voi voi, kuinka kaunis sinä silloin olit kun sinä vuoroin punastuit ja vuoroin vaalenit, etkä tietänyt minne katsoisit, ja rintasi tykytti, etkä uskaltanut itsellesikään tunnustaa minkävuoksi se tykytti. Minä katselin sinua silloin kuin varkain ja olisin toivonut ettet sinä olisi minua ollenkaan nähnyt, vaan että minä olisin voinut jostakin lymypaikasta koko ikäni sinua sellaisena katsella.»
ALFRED. Kuten onnellinen aina nukkuu, hyvin. EMMA. Oletko todellakin onnellinen. ALFRED. Ja sitä voit sinä kysyä? Etkö ole vaimoni? EMMA. Imartelija. Mutta sen pitää nyt taukooman. Olemme olleet naimisissa kolme kuukautta, ja sinun on nyt alkaminen olla herra talossasi, lopettaminen rakastajan osan näyttäminen. ALFRED. Ja sitä sinä katsoisit hyväksi. EMMA. Minun kai täytynee.
Sitä minä, oikaisi vanhus, että ne jäävät ehkä miten jäävät... Jos sinä katsoisit, että heistä tulisi oikeita ihmisiä. Niin, vaan se äitinsä... Tuomas ei tahtonut oikein osata, mitenkä sanoisi. Ethän sinä vihanne niitä? sanoi vanhus rukoilevalla surumielisyydellä. Niitäkö lapsia? En toki, jouduttautui Tuomas selittämään. Sitä minä, että jos Laara ei salli minun niistä huolta pitävän.
Menisitkös sinne ja katsoisit ettei risti ole kallistunut, ja sitten vähän ruokkoisit, jos olisi sattunut putoomaan kuivia oksantynkiä haavasta taikka jotain liikaruohoja kasvamaan.» Hän näki hautumaan edessään haapoineen, koivuineen ja pajuineen, valkoisine ja mustine ristineen.
Sä eräkkäänä täällä elelet, Et kenenkähän luona ole käynyt. Jos tulee joku sua hakemaan, Pois aina luolastas' hän ajetaan. Olithan vilkas hulivili ennen Ja tanssaelit tappeluhun mennen! KILPI. Onnettomuutein oi! jos tuntisit, Käytöksein oikeaksi katsoisit. Monesti on se mua pahoittanut, Mun henkeni ett' olet pelastanut. LAMPINEN. Oi, miehen täytyy olla miehuisampi!
Minä koetin uudestaan. Kun hän jälleen oli entisellään ja kiverteli sylissään makaavan Jip'in korvia, kävin vakavaksi ja lausuin: "Dorani! Saanko sanoa sinulle jotakin?" "Voi, mutta älä ole käytöllinen!" vastasi Dora hyväillen. "Sillä se peloittaa minua niin kovasti!" "Suloinen sydämeni!" vastasin minä; "ei näissä ole mitään huolettavaa. Minä soisin, että katsoisit asiaa aivan toiselta kannalta.
OLLI. Parempi kuin katsoisit, ettei tuonlaiset köyhät rotat saisi sisartasi liiaksi likennellä. ANNA. Se lienee oma asiani. Olkaa te vaan rauhassa! EERO. Mutta minkätähden se Ollia niin harmittaa. Etköhän itse tuumaile päästä langokseni. OLLI. Ja mikä sitten, jos tuumailisinkin? Ettenkö kelpaisi? EERO. Kysy Annalta! ANNA. Parasta on olla kysymättä. Minulta saattaisi löytyä pian valmiit rukkaset.
»Isä,» vastasi poika, »sääli sanoa mutta sinulla ei ole hituistakaan kunniantuntoa.» »Felix», jatkoi vanhus, »sinulla on liian vähän tehtävää. Katsoisit edes pulloja herran nimessä, en suinkaan sitä vaadi, sillä onhan tässä neitonen sitä varten mutta se tekisi sinulle sangen hyvää. Joutuisit toisiin tuumiin metsälläkin voisit käydä » »Missä sitten?»
En koskaan ole onnellinen 'viheriässä käärmeessä', istuessani kevytmielisten, orjallisten juomarien seurassa, ja minä toivon usein pääseväni sieltä jälleen tänne iloisan takkavalkean ääreen, jossa olisin kirja kädessä, samalla kun sinä istuisit vastapäätä minua neuloen tai laittaen jotakin minulle ja lapsille, ja katsoisit välistä minuun iloisesti hymyillen, kysyäksesi tahi muistuttaaksesi siitä, mitä luen.
Otuksen ajo ei ole hänen asiansa, ja vielä vähemmin hän antaa itseänsä ajaa, sillä hänellä on ominaisuus, joka sinun, Publius Scipio, ennen muita pitää tunteman ja jota sinun pitää kunnioittaman: hän on ylpeä, sangen ylpeä, ja hänen pitääkin olla, vaikkapa kuinka halveksien katsoisit, ikäänkuin tahtoisit sanoa: Kuinka voi Serapiin ruukunkantajatar, tuollainen kurja olento, joka saa huonoa ruokaa ja joka aina on palveluksessa, kuinka hän voi tulla ylpeäksi, joksi vain sillä on jotakin aihetta, joka jossakin suhteessa on etevämpi muita, kanssaan eläviä ihmisiä?
Päivän Sana
Muut Etsivät