United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No, sen tietänet sinä hyvin, naapuri», arveli Swart. »Olithan sinä hänen komennettavanaan.» Blücherin patsaan luota tultiin vanhan Fritsin luo, jota Witt aina oli salaa vihannut. Tämä viha sai aiheensa jo paljon ennen Wittin syntymää. Frits oli nimittäin ottanut Wittin äidinisän sotamieheksi. Kuningas Fredrik II.
Mutta hän oli aina löytänyt siihen saman selityksen, joka nytkin Johanneksen korvaa hurmaten soinnahti hänen syyshattunsa tiheän harson takaa. Olithan sinä jo lapsuudesta saakka, sanoi Liisa, ollut kuin korkeampi olento minulle. Kuinka hän olisi voinut sysätä luotaan häntä, jota hän niin kauan oli halannut sielullaan ja ruumiillaan?
"Olithan siis aivan oikeassa, kun luulit voudin ilkeyden yksin minua tarkoittavan! Ja mitä olen sille miehelle tehnyt, jonka tähden hänellä olisi oikeus tehdä minua verisen koston uhriksi? Minä vaan estin häntä vääryyttä tekemästä. Mutta se myrkytetty nuoli, jonka hän minua kohden ampui, on kuitenkin lentävä hänen omaan päähänsä. Tule Herkules, palatkaamme takaisin enoni luo.
Pidin sinua silloin vielä kädestä ja sinä tunnuit olevan ainakin osaksi minun. Eikä erontunne arkkua hautaan laskettaessa ja sitä umpeen luotaessakaan vielä ollut täysin tietoinen. Olithan siinä, joskin turpeen alla, ja minusta oli kuin olisin, haudalle tullen ja sitä hoitaen ja kukittaen, vielä kauankin voinut olla kanssasi kosketuksissa.
On, Kothen, joukossas korpraali moinen, numero seitsemäs, Standaar. Häll' on jalassa saapasruoju, jalka toinen on verissä ja aivan verhoton. Pysähtyi Döbeln sillä kohtaa heti, vei käden otsaan, kulman ryppyyn veti, asua urhon harmaan katsoi vait. »Olithan», virkkoi viimein, »kera työssä, Lapuall' olit, Kauhajoella myös sä, tämänkö palkan voitoistamme sait?»
Olithan tietysti täällä, kuinka et olisi ollut, vaikkei sinua vielä olisi ollutkaan, koskapa olet nytkin, kun sinua ei enää ole, enemmän kuin oli silloinkaan. Kun olet täällä se ilma, jota nyt hengitän, mikset olisi ollut sitä jo silloin? Kuinkas minun muuten olisi niin sanomattoman suloista muistella muistojani niiltä ajoilta? Eivät ne tuomatta tule.
"Kuinka ja mistä arvelit pelastuksen tulevan?" uteli saarnamies. "En sitä ajatellut, niistä ja kuinka tulisi... uskoin vain, että jotakin tulee... etten vielä kuole..." Saarnamies mietti. Hänen mieleensä oli johtunut niin monta merkillistä arvoitusta, ettei hän tuntunut niistä pääsevän selville. "Mutta olithan sinä heräämätön, uskoton mies?" ihmetteli hän yhä. "Rukoilitko Jumalaa auttamaan?"
ROOPE. Olithan äsken. Sinä luulit ihan väärin minusta ja Miinasta. Enhän minä sitä niin luullutkaan. ROOPE. Meillä ei ole koskaan ollut mitään väliä, enkä minä ole koskaan erityisesti Miinasta pitänyt. Niin minäkin arvelin ja uskoinkin, varsinkin, kun höpistiin ihan yleiseen Hilmasta ja sinusta. Mutta ... noh! mikäs sitä piippua pännii? Kas sitä vaan, kun on mennyt ihan tukkoon. Ah hah!
Puhui se siitä kautta rantain, että se näet on jo varustettu... Niin, niin. Tykkäätkö sinä siitä ollenkaan? Miks' ei, sanoi Viija ja nauroi niinkuin nauraa se, joka tuntee itsellään olevan hyvän puolen tehdä miten mieli pitää. Olithan sinä tässä muutamana lauantaina mennyt sen kärryissä kaupunkiin. Totta kai se jo puhui sinulle jotain.
*Matami Helseth*. Pyytäisin neitiä tulemaan alas. *Rosmer*. Neiti ei ole täällä ylhäällä. *Matami Helseth*. Eikö ole? Sepä kummallista. *Rosmer*. Sinä sanoit ? *Kroll*. Kuule nyt. Mitä täällä on salaisuudessa tapahtunut Beaten eläessä, ja mitä täällä edeskinpäin tapahtuu, sitä en tahdo tarkemmin tutkia. Olithan sinä niin kovin onnetoin avioliitossasi.