Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Hän saattoi unhottaa itsensä hetkeksi, mutta kun tiuka tuli, hän kyllä muistaisi sanansa ja pitäisi sen. Ja kun Alfhild kerran oli hänen ... kaksin, kolmin kertaisesti hän silloin sovittaisi sen, minkä nyt oli rikkonut. Ei Alfhildin sukuun saisi pieninkään tahra häntä seurata. Hän meni alas ravintosaliin. Siellä istui paljon maalaisia juomassa; oli jo ilta. Toiset olivat humalassa.
Te olette tahranneet suomalaisten sotilasten nimen, mutta se tahra pitää pestä pois verellä. Takaisin lippujen luo, pojat!» »Emme koskaan Lybeckerin luo!» vastasi sotamies ja hänen takanansa toistelivat sadat äänet: »Emme koskaan!» Miihkali oli hetkisen vaiti; hän hiukan mietti. Silloin kuului sotilasten riveistä ääni: »Ruvetkaa te meidän päälliköksemme, herra!
Ruokolassa elettiin yhtä wahwasti kuin ennenkin. Surua oli kauan aikaa asustanut talossa, sillä suwun kunnia oli saanut tahrapilkun ja Asari oli se tahra, joka heidän mielestänsä niin paljon himmensi heidän kirkasta elämänkruunuansa. Heidän mieleensä ei koskaan johtunut, että heidän talossaan oli juuri ja alkusyy tuohon tahraan.
Niin oli Matin arvo Maunon silmissä alennut, mutta Jaakon arvo ei ollut samassa vertaisuudessa ylennyt. Vaikka hän harkitsikin Jaakkoa vapaaksi tuosta ryöväyksestä, ei kuitenkaan voinut Maunon silmissä se pirullinen ja saastainen tahra poistua pois. Jaakosta, jolla ilkeä koston-pyytäjä oli kokenut so'aista häntä, vaan Jaakko pyöri kuin pyörikin hänen ryövääjänään.
Me varman voiton kyllä saamme; On meillä parhain päällikkö. Sen lipun luona taistelkaamme, Niin meit' ei häädä häviö. Päämiehemme, ah, Jesus, auta Ja tahto, tarmo meille suo! Viinalle kaiva unheen hauta, Jot' ilkkuin nyt se meille luo! Verelläs synnin tahra, saasta Ja viat meistä viruta Ja vihdoin tästä kotimaasta Ijäiseen kotiin kuljeta! Sotahuuto.
Kun äidit itkee verta lapsiensa, Niin urhot nostaa maljan huulillensa Ja ruutiaan taas ilmaan ampuaa. Vaan sudet silloin riemust' ulvahtaa. Ja kosto viattoman verilaineen On tahra maamme kunnian ja maineen On moinen maa tää armas Suomen maa. Pain. 15/10 1881. P
Kärsin pilkan, kärsin tiuskeen ilman tenää; kannoin murhetta ja kannoin mustaa nenää. Nyt -on toista, joukkomme on taistellut, Suomi avaraks on meille auennut, nyt on tahra poissa kunnialta maamme, puhtaan, kirkkaan otsan jälleen näyttää saamme. Rumpu kohta käymään, miehet kokohon! Yö on mennyt ohi, kirkas päivä on! Juostiin, kun ol' aika laata juoksemasta; jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta.»
Oi sotilas! jos sydän rinnassas Sun onpi, eikä kiven kannikas, Et vainotöilläs veren vikoja Niskoilles etsi viattomilta! Ne tahra sotilaan On kunniaan. Ja kaunihin mun oiskin ollunna Tään lapsen kanssa silloin sortua, Kun armahani hurmevirrat mun Löi pyörryksiin kuin sieluun ammutun. Mä siitä virkosin Vaan kahleihin!"
Ja niin hän kävi ylpeäksi mieleltänsä ja piti kaikkia muita, vieläpä omia vanhempiansakin, itseänsä huonompina. Adalmina parka, tuo oli suuri ruma tahra hänen kauneutensa loistossa; se oli suuri köyhyys hänen rikkaudessansa, se oli suuri älyttömyys kaikessa hänen viisaudessaan, ja hän oli vähällä sen kautta joutua kokonaan hukkaan. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä ylpeämmäksi hän kävi.
Muistiinpanoissani ne löytyvät nimillä "Toinen tahra", "Merisopimus" ja "Väsynyt kapteeni." Ensinmainittu käsittää kumminkin niin tärkeitä asioita ja koskee niin useita maan ylhäisimmistä suvuista, että ne vasta monen vuoden kuluttua voidaan julkaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät