Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Estääkseni tuon hyvin tunnetun kertoelman uudelleen esittämistä, aloin minä myöntymystä odottamatta lukea seuraavaa: »... Kello neljä alkoivat joukkomme peräytyä. Meillä lääkäreillä oli yhäkin täysi työ haavoitettujen sitomisessa, sillä niitä oli noin sadan paikoille, jotka olivat kauan odottaneet vuoroansa.
Yksi viha Vain salamoi mun sielussani nyt, Lyö suonissa ja jäntereissä riuhtoo, Ja sitä ei voi kenkään taltuttaa. Vie sanani, ja vihollista vastaan! OBADJA. Kuin tahdot, herra; palvelijas olen. Te toiset varustakaa joukkomme Pikaiseen marssiin kohden Ramotia. P
"Antti on puhunut niinkuin uskollisen pohjalaisen sopii. Me tahdomme pysyä valassamme, jonka olemme tehneet kuninkaallemme, Kustaa neljännelle, ja petturi on se, joka uskollisuutensa rikkoo". Antti jatkoi: "Te tiedätte ettei vielä ole montaa päivää kulunut sittekuin joukkomme voitti ensimmäisen voittonsa Siikajoella. Eipä mahda pitkä aika kulua ennenkuin uudestaan paukkuu.
Katsokaa, Kalevan miehet, tuolla jo joukkomme tulevat. TOISET: Aseisiin Kalevan kansa! Jo tulevat turmalaiset! TOISET: Tässä heitä uottakaamme. He tuovat valon ikuisen. ILMARINEN: Puhu Väinö, lausu Väinö! Päästithän Suvannon päivän? LEMMINK
SAMERI. Sa minkä käsket, on jo niinkuin tehty. OBADJA. Siis uusi sota, Herra kuningas? Niin; ankarampi kuin on koskaan ollut. Tää hetki vaatii tointa pontevaa. Sa laita käsky, että joukkomme Nyt sotakuntoon varusteleivat. Yöt, päivät miekkoja ja keihäitä Takokoot kaikki Samarian sepät. Vaan siin' ei kyllä.
Nämä ovat oikeastaan kaikkein suurimpia neroja, ja niistä kerron toisen kerran. Nyt minun täytyy pysyä pääasiassa. Tapahtui kerran että meitä oli koolla noin parikymmentä neroa Kansallisteaatterin lämpiössä juhlimassa. Juhlan syynä oli se että joukkomme taas oli onnellisesti lisääntynyt yhdellä sielulla. Janne Kankkunen oli näet julaissut ensimäisen lyriikkakokoelmansa.
Ja kuultiin kohta, joukkomme kun Pohjasta tulj pois, Kuin uljas, kuin olj voimakas hän ollut taisteloiss'; Ja rintamerkin, kerrottiin, Häneenpä saaneen, kaksikin; Mä silloin yksin mietin niin: Ah! kans ken ollut ois.
Tule tänne, Medon», hän puhutteli orjaa, joka kolmantena oli puoltanut Apekidestä, »sinä olet joukkomme ainoa, joka et ole vapaa. Mutta taivaassa viimeinen on ensimäinen; ja niin on meidänkin keskuudessamme. Avaa nyt kirja, lue ja selitä.» Tarpeetonta lienee meidän pitemmältä seurata Medonin lukemista ja kokouksen kulkua. Nuo siihen aikaan niin oudot ja uudet opit ovat nyt jo tarpeeksi tutut.
Suetonius oli päättänyt voittaa ratkaisevan voiton ja sentähden vetäytyi hän takaisin, kunnes hän saisi lisäväkeä armeijaansa. Me heitimme kaupungin, mutta annoimme kaikkein asukasten, jotka tahtoivat, tulla mukaamme. Britannialaiset seurasivat meitä, kun peräydyimme. Vihdoin olivat kaikki eri joukkomme yhtyneet ja sotureimme lukumäärä nousi kymmeneen tuhanteen mieheen.
Terve, maasi turvan kasvattaja, kolmin kerroin terve jalolle, ken meitä johti, yksin mahtavampi kuin me kaikki! Kas, jo murtui voimat, hajall' oli joukkomme kuin karja kaitsijatta, kadotettu, kurjan kuolon oma.
Päivän Sana
Muut Etsivät