Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tule tänne, Medon», hän puhutteli orjaa, joka kolmantena oli puoltanut Apekidestä, »sinä olet joukkomme ainoa, joka et ole vapaa. Mutta taivaassa viimeinen on ensimäinen; ja niin on meidänkin keskuudessamme. Avaa nyt kirja, lue ja selitä.» Tarpeetonta lienee meidän pitemmältä seurata Medonin lukemista ja kokouksen kulkua. Nuo siihen aikaan niin oudot ja uudet opit ovat nyt jo tarpeeksi tutut.
»Kuules, vanhus!» Medonin naapuri virkkoi. »Poikasi on urheasti otellut; mutta älä pelkää, että editori sallii hänen kuolla eikä kansa liioin, sillä hän on käyttäytynyt rehdisti. Haa! Siinäpä oli oiva sivallus mutta taitavasti väistetty, Polluks vieköön! Iske takaisin, Lydon! He levähtävät hetken. Mitä sinä mutiset, vanhus?»
Luulenpa, että käyt karkeaksi! TIERA. Musta korppi, sinun siipesi minä liimaan! Maderakka! Minä kuolen! TIERA. Se sattui liian kovaa; hän ei päästä enää pihaustakaan. Aina olen minä niin tulinen ja kiivas. Kuka sanoo minulle nyt Lemminkäisen kohtalon? Kahdeksas kohtaus. TIERA. CHRYSEIS, kylmänä ja kalpeana, ruhtinaallinen kruunu päässään, lähestyy MEDONIN, ANEMOTIKSEN ja kyprolaisten seuraamana.
Medonin toverit, talven tanssijat kylässä tuolla, taas pitävät tanhujansa. Siell' olet sinäkin käynyt. Kyllikki, jätä ne käynnit! Veljeni vihan sa tiedät, sukkamielen Medonille. CHRYSEIS. Se minua suututtavi. Muistolleko mustasukka? Päivänä moniahana minut vangiks vaatinee hän taakse telkien, ovien, että itse irrallansa sais kyllin sotia käydä; sitä hän aattelee alati.
Mutta äkkiä kuultiin läpitunkevan, iloisen äänen laulavan: »Ha-ha, mikä ihana, huvittava näytäntö!» Laulaja oli sama nuori nainen, jonka keskustelun Medonin kanssa olemme jo esittäneet. »Se on totta tämähän sattuukin sopivasti kuin amfiteatterinäytäntöjä varten!» monet huudahtivat. Ja kun tämä muistettiin, hävisi katsojista kaikki sääli syytettyä kohtaan.
»Sen jätämme sikseen», Lydon vastasi rauhallisena tunkeutuen hitaasti joukon lävitse ja lähti kojusta. »Annan hänen olkapäittensä työskennellä», älykäs Sosia tuumi ja seurasi heti hänen vanavedessään. »Joukko väistyy aina gladiaattorin tieltä, ja minä koetan pysytellä aivan hänen takanaan.» Medonin poika raivasi helposti tien itselleen joukon halki; monet tunsivat hänen kasvonsa ja ammattinsa.
»Habet! riittää!» kimeä naisääni huudahti. »Riittää!» Se oli saman naisen ääni, joka niin kiihkeästi oli hakenut rikoksellisia pedoille. »Vaiti, lapsi!» Pansan vaimo sanoi käskevästi; »Non habet! Hän ei ole haavottunut.» »Toivoin hänen olevan, vanhan Medonin lohdutukseksi», tyttö kuiskasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät