Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Hän alkaa heti viskellä palloansa; se lentää verhon taa ja tulee paikalla takaisin, mutta sattuukin isälle nenään, niin että hän herää ja karkealla äänellä toivottaa hyvää Jumalan rauhaa ja iloista joulua suuresta sängystänsä, joka on kuin pieni eri huone.
Saattaa ne semmoiset sattua vielä kuskiinkin. Siihen ne vasta sattuukin. Ja mistä sen tietää, mikä vielä sattuu. Itsellään sillä ei ole mitään hätää kuomin sisässä. Kun jaksaisi vielä tämän talven. TILTA. Kuulehan, mitä sanoo... PESONEN. Ole ... Menee. ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen, hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena.
Ensin mainittu on kookas, ryhdikäs ja mahtava olento, käytöksessään kursailematon ja töykeä. Mutta, kuten useimmiten sellaiset, on hänkin pohjaltaan hyväntahtoinen eikä vähääkään pikkumainen. Niinpä ei hän koskaan tee mitään numeroa, jos sattuukin yllättämään vangin naputtelemasta tai telefonoimasta.
Eihän sitä heti takaisin pyörähdetä, vaikka joku mutka tielle sattuukin! Nolo mies niin vähästä säikähtyy. Vai et ole sinä niitä miehiä? No, etpä juuri siltä näytäkään! Et ainakaan nykyään enää. Näytinkö ennen sitte?... niinhän sinä tarkoitit? Kaikkihan sitä potevat penikkatautia aikansa. Ja suoraan sanoen: sinuakin se vaivasi vielä joku vuosi sitten... Mutta nyt on toisin...
Hän oli siis vaiti, kunnes kuningas, taas joutuen surullisiin mietteisiinsä, katkerasti hänelle lausui: "Jumal'avita, tuo puhe voipi olla soveliasta sairaan viihdyttämiseksi; mutta saako liittokunta kuninkaita, joukko ylimyksiä ja koko Europan ritaristo menettää rohkeutensa yhden ainoan miehen sairauden tähden, jos tämä mies sattuukin olemaan Englannin kuningas?
Harvoin yksin nähdään sua, ja jos se Joskus sattuukin, et Vapahtajaa, Maan ja taivaan herraa, avuks' huuda; Vaan, ihastuneena myrkylliseen Tenholauluun, kuiskaat huulin, joita Valkaisee jo tuonen tulomuisku, Afroditeen nimee ja Dionyson.
Mutta Frans, löytyy toisenlainenkin rohkeus ... voida kantaa kaitselmuksen tahtoa niin, ettei musertuisi mistään kohtauksesta, kuinka kovaa se sattuukin. On rohkeus, joka korottaa meidät kaikkien tapauksien yli... Tiedätkös minkälaatuista rohkeutta tuo on? Niin, se on tietysti jotakin vanhanaikaista rohkeutta, semmoista, kuin korkealla Sokrates vainajalla oli, silloin kuin hän...
»Vimparin pastori kai meni nyt. Asemalta kuului laulua ja veisuuta», sanoi Liisa Viion lesken tullessa. »Meni siellä Marikin», lausui alakuloisena Viion leski ja Liisan kysellessä kertoi kohtauksestaan. »No sattuukin ne asiat vastakkain», sanoi Liisa. »Mari vanginvartijan saattamana ja Aappo Jumalan siunauksilla evästettynä matkustavat samassa junassa eri teitä! On se tämä maailman meno somaa.
Mutta äkkiä kuultiin läpitunkevan, iloisen äänen laulavan: »Ha-ha, mikä ihana, huvittava näytäntö!» Laulaja oli sama nuori nainen, jonka keskustelun Medonin kanssa olemme jo esittäneet. »Se on totta tämähän sattuukin sopivasti kuin amfiteatterinäytäntöjä varten!» monet huudahtivat. Ja kun tämä muistettiin, hävisi katsojista kaikki sääli syytettyä kohtaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät