United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
PESONEN. Kumpikos käärö se nyt oli kuvernöörille ja kumpiko tuonne lääninhallitukseen? TILTA. Eikös niissä näy osoitteita? PESONEN. Vaan saakos niistä sitten selvän niistä nykyajan osoitteista. Siinä se on se jokapäiväinen kiipeli.
Juntus myönsi: Oli... Mutta sitten otti Pesonen piippunsa pois ja sanoi Kujalan Mikolle, jotta mene kissan häntään, semmoinen mies. Vesa oli sillävälin laitellut sikarinpätkää polttokuntoon. Sitä katsellen tokasi Esa. Kun olisi kaikille! Etsitään rikkaläjästä ... jos siellä on. No, suostuivat toiset. Rikkaläjästä, aitan takaa, löytyikin pätkä kullekin, ja nyt lähdettiin tyhjään latoon polttamaan.
Saattaa ne semmoiset sattua vielä kuskiinkin. Siihen ne vasta sattuukin. Ja mistä sen tietää, mikä vielä sattuu. Itsellään sillä ei ole mitään hätää kuomin sisässä. Kun jaksaisi vielä tämän talven. TILTA. Kuulehan, mitä sanoo... PESONEN. Ole ... Menee. ROUVA LINDH, keski-ikäinen, alakuloinen, vaaleaverinen, hyväntahtoisen näköinen, tulee saali hartioilla, aamuviluisena.
PESONEN. Eihän sitä, vaan kun on sääli sitä eläkettäkin kun jo on lopuilleen kolmekymmentä vuotta tätä palvelusta tehnyt monen maaherran aikana. Pitikin pahan nenällä tulla tämän uuden komennon, juuri kun virka-aika oli täyttymässä. Katsahtaa syrjittäin kulmainsa alta. Vaan tässähän tuo näkyy olevan Tiltakin. TILTA. Sanoin jo itseni irti. PESONEN. Milloinka?
TILTA. Juur'ikään viedessäni puita kuvernöörskan huoneeseen. Ei sitä kehtaa enää ihmisten eikä itsensäkään tähden. Kun eivät tuttavat torilla enää tervehdikään, ja takanapäin haukkumasanoja heitellään: »Poprikohvin kätyrin kätyri, kätyrin kätyri!» vaikka onhan minulla ne »Vapaat sanat» ja kaikki. PESONEN. Ka, en ollut muistaakaan. Kaivaa kengänvarrestaan kirjeen ja antaa sen Tildalle.
LINDH. Ettekö sanonut, ettei vielä ole vastaanottoaika? PESONEN. Sanoin, mutta hän pyysi kysymään, eikö ehkä kuitenkin soveltuisi. LINDH. Kuka hän on? PESONEN. Ei sanonut nimeään. LINDH. Pesonen ei tuntenut häntä? PESONEN. En tuntenut äänestä. Vaan se on mustissaan ja sillä on musta harso silmillään. LINDH. Antaa hänen tulla. PESONEN menee.
TILTA. No, siinähän ne on! Alkaa lukea. Tässä on juuri tästä meidän ... jopa sanotaan taas suoria sanoja ... kuulkaahan... PESONEN. Hätääntyy. Elä sinä, Jumalan luoma, toki täällä niitä lehtiäsi lue! Mene toki, veikkonen, edes kyökkiin! Tilta lukee yhä. Päänsä kaupalla tässä ilmankin. Eilenkin, kun ajettiin kaupunkiin, niin vähän matkaa tuolla puolen tullin pomahti kivi metsästä kuomiin.
Sentähden vain, että minä en voinut hyväksyä kaikkia heidän hullutuksiaan ... etten voinut asettua heidän riviinsä tuomitsemaan kansamme parhaita... ROUVA LINDH. Ja nyt sinä näin kostat? LINDH. Minä en kosta, mutta jos sen tekisinkin... PESONEN tulee. PESONEN. Siellä on rehtorska ja ylioppilas Lindh, ne pyytävät päästä herra kuvernöörin puheille. LINDH. Odottakoot eteisessä! PESONEN menee.
Huomattuaan Lindhin saa säälin ilmeen kasvoilleen ja menee varpaillaan ulos. LINDH. Oikaisekse. Suun ympärillä katkera piirre. Hyvä on. Soittaa. PESONEN tulee. Rehtorska tulkoon. Herra Lindhille sanokaa, että olen hänen tavattavissaan virastossa alhaalla. PESONEN menee. HANNA tulee. HANNA. Jäykkä, suora, katkeran kylmä ja terävä. Olen vielä kerran pakotettu vaivaamaan herra kuvernööriä.
Sinua näyttää tyydyttävän se, että olet tehnyt, mitä olet voinut, välittämättä tuloksesta. Minä en tule saamaan tässä maailmassa rauhaa, ennenkuin he ovat palanneet, olkoon sitten syy tai ansio kenen tahansa. LINDH. Sinä kai ymmärrät, että tämä on asia, josta ei vielä saa hiiskua sanaakaan kenellekään. PESONEN tulee. PESONEN. Siellä on joku rouvasihminen, joka pyrkii herra kuvernöörin puheille.