Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siinä hän kuitenkin jo seisahti ja kulmainsa alta katseli rovastia, samalla kuin tuumaili: "ei rovasti taitaisi?" "Mitä sitten taitaisi?" Asarias käänti turkkinsa reunaa niin, että rovastin näkyviin tuli povitaskussa olevan putelin kaula. Rovasti pudisti päätänsä kieltävästi ja apulainen tirskui, ollen ulos katselevinansa; mutta Asarias tuumaili: "mutta ottihan se entinen."
Sitten hän kerran lastenkamarissa yksin ollessaan teki mielestään kauhean vahingon, ja kun ei ollut ketään, joka olisi aikonut mennä forstmestarille sanomaan, niin itse lähti: »Forstmestari! Nyt teki Esteri viimeisen kumman!» »Minkä Esteri nyt teki?» Alta kulmainsa katsoi ja jylhällä äänellä vastasi kuin olisi murhan tehnyt: »Särki potin!» »Voi sinua forstmestarin pikku tyhmä tyttö raukka!»
Hyvärinen tuhisi vain vasuntekopuuhissaan, ikäänkuin ei mitään huomaisikaan. Lapset hälisivät hyvin vilkkaalla tuulella, ja Anna Kaisa oli kahden vaiheella. Nyt puhui taas eräs rahtilainen: »Nämä Ihalaisen verkavaatteethan ne vain kapenivat.» Antti muljautti Kenoseen alta kulmainsa ja Kenonen varotti: »Elä muljauta, Ihalainen... Elä muljauta, kuule!»
Se oli pienoinen, laiha, arkatuntoinen, liikunnoissaan äkkipikainen mies, jonka silmät tuskin näkyivät hänen ryttyyn vedettyin kulmainsa alta. Kasvontuntija olisi heti havainnut, että elämän tapaukset näkyivät iloiselta puoleltaan tälle miehelle, jonka naurujänteet eivät koskaan olleet levossa. Muuten sen havaitsin jälestäpäin oli hän herttainen matkakumppali.
Mutta silloin väänsi Matti kaksi säkkiä selkäänsä ja sanoi vielä sille rengille, että »jos tahdot, hyppää itse vielä säkkien päälle, niin pääset riikyydillä pihaan». Pehtori oli silloin mennyt rovastin puheille ... ja vähän päästä oli tullut ja sanonut, että rovasti oli käskenyt ryypytellä Mattia siitä hyvästä... Matti katasti kulmainsa alta rovastiin.
Mutta ei mikään muuri ole niin luja, ei mikään vallitus niin vahva, ettei se kaatuisi, kun siihen päin isketään, kun sen kimppuun käydään järjen, älyn ja henkisen tarmon avulla ja sotahuutona suuren aatteen nimi! Hänen kasvonsa muhoilivat. Hänen silmänsä olivat saaneet leikkisän ilmeen. Hän katsoi kulmainsa alta, silmät hymyten. Minä luulen, että tästä tuli kuin tulikin nuorison malja!
Hän näytti vähän ujolta, katsahti minuun vain syrjäsittäin kulmainsa alta ja seurasi sillä välin oman aironsa kuohua, sitaisten tuontuostakin huivinsa solmua, joka vähän väliä pyrki laukeilemaan. Heittäisi tuon pois, kun ei tuo ota pysyäkseen, sanoin minä tuttavuutemme alkajaisiksi.
PESONEN. Eihän sitä, vaan kun on sääli sitä eläkettäkin kun jo on lopuilleen kolmekymmentä vuotta tätä palvelusta tehnyt monen maaherran aikana. Pitikin pahan nenällä tulla tämän uuden komennon, juuri kun virka-aika oli täyttymässä. Katsahtaa syrjittäin kulmainsa alta. Vaan tässähän tuo näkyy olevan Tiltakin. TILTA. Sanoin jo itseni irti. PESONEN. Milloinka?
Eivät he kumpikaan vastanneet, mutta se katse, joka ampui heidän kulmainsa alta, oli terävä, salavihainen ja kylmä kuin teräksisen tikarin tumma välähdys. Se oli huonompiosaisten äänetön sodanjulistus niitä vastaan, joiden edut ovat paremmat. Antti oli elinajakseen saanut heistä salaiset vihamiehet. Syöhän sinä nyt siellä ... vielä sitä syömme mekin...
Isä koveni: »No etkö sie nyt tiijä mikä on se suora pötky, jolla on vielä rikku piässä?» Poika muljautti alta kulmainsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät