Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja vuotan, milloin kellot sois Ja kutsuis juhlaisaan: Jos kelloiss' ois: "nai pois!" "nai pois!" Niin sepän ottaa saan. Mut jos ne soi: "ehei" "hohoo!" Ei kestä rakkaus tää, Se vastaisiss' ei luja oo, Ja seppä silloin jää. Mik' ilo niin, jos rovastiin Sen tiedon viedä vois, Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin, Mut kellot soi: "nai pois!" Ja hei, pojat! kerronko lainkaan? Ja hei, pojat, enpä vainkaan!
Tämän kuuleminen muutti jokaisen kuulijan kasvoissa väriä, mikä lientyi ivalliseksi tyyneksi hymyksi. Tuomarikin keskeytti lukunsa tämän lauseen loppuun, kääntyi rovastiin ja kysyi: "Miten tämä on ymmärrettävä." "Tuota, niinkun se on kirjoitettu", vastasi rovasti päätään nyökyttäen. "Ettäkö keppi on aina teillä hengellisenä opettajana ja maallisena isäntänä?" "Ei kun minä."
Hän puhui nyt hellästi ja availi lempeällä kädellä meille uusia näköaloja, antoi meille uudet mielipiteet ja kumosi vanhat, muuttaen muutamassa päivässä koko entisen elämämme suunnan. Murrettuina ja omantuntomme rankaisemina palasimme me kukin kotiimme, tehdäksemme parannusta ja toisella tavoin elääksemme. Rovastiin oli tämä tapaus koskenut kipeästi.
Kun se lasku ja tili oli tehty, otti tuo sukkelaluontoinen Sakari 50 ruplaa taskuunsa, pani hevosen valjaihin, ajoi rovastiin ja tarjosi niitä kirkon kassaan ja vaivaisille tasan jaettavaksi. Mutta rovasti ei ottanut rahoja vastaan, vaan käski hänen viedä ne kirkkoväärtille. Aspela ajoi vielä senkin mutkauksen, päästäksensä noista nuttuseteleistä.
Tämän jälkeen ei Helena enää mitään odottanut. Hän voitti kaiken punastuksensa ja asettui takasin siihen entiseen väliin rovastin kanssa, jossa hän viattomasti nosteli kulmakarvoja ja leikki sievää tyttöhupakkoa. Tunti tunnilta oli Helena saanut yhä selvempää valtaa rovastiin tuolta puolelta.
Vain milloin pajan eteen jäin, Nuor seppä heitti työn; Vain silmissäin kun hänet näin, Mun tyyntyi rinnass' syän. Ja äiti sanoi: "houkka siin, Jos, lapsi, köyhän nait." Mut rovastiin kun läksin niin, Hän hetken hymys vait. Ja kultavanhus harmaahaps Hän puhui sydämeen: Ja näin nyt yksin, tyttölaps, Tän kirkkomatkan teen.
Minä turvasin nimismieheen ja rovastiin, mutta kolarin vaimo toteen näytti että tyttö vaan oli seurannut hänen veljeään, jonka vuoksi nimismies, joka tunsi veljen, piti asian vähäpätöisenä ja jätti sen siksensä, ollenkin, sittenkun muutamat naapureista olivat todistaneet, että Sigrid todellisesti oli seurannut kolarin vaimon veljeä, jonka jälkeen minua neuvottiin ettei enempi ajatella asiaa.
No Vuorela, nyt me kohta pite sano kaikki hyvesti, hän sanoi: rovasti on nyt hakenut ittens toiseen paikkaan, kaukana teelte. Vuorela katsahti kysyvästi rovastiin. Ei voinut ruustinna totta puhua. Ja rovasti näytti vähän hämmentyvän. Hän tunsi koko olemuksessaan Vuorelan kysymyksen raskaan painon.
Selittääköhän rovasti nyt todellakin nämä asiat, nämä suuret, pimeät arvoitukset. Jospa rippikoulu onkin sitä, että siinä saapi tietää juuri nuo asiat, saapi tietää mitä tämä elämä oikein on. Silloin on rovasti hänen paras ystävänsä ja hän uskoo kaikki mitä hän on sanonut ja sanoo. Hetken aikaa Helena katsoi suurin silmin rovastiin ja odotti mihin päin hänen sanansa kääntyvät.
Sen sanottuaan hän yritti taas ruveta kuokkimaan, kun näki, että luomamiehiltä loppuu kuokittu. Mutta ikäänkuin jotakin muistaen hän kääntyi rovastiin ja virkkoi: »Olisi siellä tuolla talossa suojan tapaistakin levätä pitkän matkan kulkeneelle. Menette sinne, en jouda tulemaan teille seurantekoon, meillä on kiire työ ja jokaisella on oma paikkansa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät