Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Bendel kysyi "Niinkö on kova teillä kohtalo, että suorastaan kuolemaa haette?" "Ei vainkaan, herra Bendel, niistä nuoruuteni unelmista herättyäni, on minun hyvä olla, en kuolemaa hae enkä pelkääkään. En ole pahoilla mielin menneitä aikoja ajatellessani enkä vastaisiakaan. Kaiketi tekin tunnette hiljaista onnea, te kun saatte nykyäänkin jollain tavalla isäntä vainajatanne ja ystäväänne palvella?"
Ei pukuani soimattane vainkaan; ei muilla verho paremp' ole lainkaan, ja miest' ei arvattane vaatteihin. Kengässä taikka ei, ken huoli tuosta; vaan laittakaatte, ett'ei täydy juosta, niin jalka seisoo saappahattakin." Ja äänetönnä Döbeln hattuansa vanhuksen kunniaksi kohottaa. Luo Brakelin nyt rientää ratsullansa; Larm rumpalin hän siellä nähdä saa.
Kadehdit minua, vaikka et sitä itsellesi tahdo myöntää muka." "Vai eikö sinun mielestäsi siis yksikään rikas saattaisi olla onnellinen?" naurahti Adelbert, heittäytyen uskottomaksi. "Eipä vainkaan", vastasi Georg lujasti; "joka vain maallisia aarteita pitää hengen aarteita parempina." Adelbert vaikeni hetkeksi. Totuus oli häneen koskenut.
Eipä olisi mahdotonta tytön päästä perilliseksikään... Ei vainkaan, tee miten tahdot ja parhaaksi näet, Jäger! Sinä kyllä tämän asian ymmärrät paremmin kuin minä ... ja jos sinä tuon edesvastauksen niskoillesi otat" ... rouva huokasi.
Mathieu nyökäytti päätään. Sitten sanoi hän. "Mutta teillä, Victor, on myöskin ollut poikia ja tyttöjä, joilla nyt vuorostaan lienee lapsia." Vanha työmies viittasi etäisyyteen. "Minulla on ollut kahdeksan elossa, yksi enemmän kuin isälläni. Ja kaikki ovat joutuneet maailmalle; täytyyhän sitä elää. Useimmilla heistä ei ole liian lihava olo ... eipä vainkaan!
Ei meikäläisellä miehellä joka päivä tällaista illallista ole, ei vainkaan. Kuljeksivan soittoniekan pitää ottaa mitä kulloinkin saa, ja väliin ei hän saa yhtään mitään. Silloin hän soittelee säveltänsä yksikseen ja pitää sitä ruokanaan sekä juomanaan tai nääntyy siihen, ja mitä pikemmin hän nääntyy, sitä parempi, vai mitä? liitti hän, isännän puoleen kääntyen.
Tässä se nykäisi viime kerran, eiköhän vaan... Jo nykäisi! Ja olihan se koko tempaus! Souda, Niiranen, souda, veikkonen! Ala lappaa sitten siimaa veneesen. Kaukana tuolla se potkaisee tuiman potkauksen ja kohoaa veden pintaan, mutta ei auta, tule mukaan vaan, sillä eihän anna perää, ei vainkaan anna perää luja Kajanin uistin, Herman Renfors'in tekemä.
Näyttää leikkivän kuin kissa hiirellä: tapan ... en tapa ... tapan ... en vainkaan tapa ... tapan vainkin ... no en sentään ... mene, saat mennä ... eläpä menekään. Sitä ilvettä oli pitänyt hänenkin kansaan, siitä saakka kuin hän sieltä laivatelineiltä putosi. Kiristi ensin hengen rajoille, vaan hellitti sitten ja on kiristellyt, kiristellyt ja antanut löysiä ja taas tiukentanut.
Rakastan, raukka, kaikin erheinesi sua enkä muuta saata ma onneton, mink' osan kurjan sainkaan! Ma tuota vaikerranko? Oh, en vainkaan, ihanin ihmisistä oot sa, armain, tien viitta mulle, vahti suuntain varmain, vereni vaikka velloo tuulispääsi.
Leiriyneet liki on vihamiehet; emmekä tiedä, vaikka jo ryntäämään tänä yönä he ryhtyä aikois." Vastasi, virkkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Tokkopa kaitsija Zeus toki kaikkia täyttävä vainkaan Hektorin toivoja lie! Minä luulen, vauriot häntä vartoo vast'edes viel' useammat, jahka Akhilleus vain vihan hirmuisen pois vieroittais sydämestään.
Päivän Sana
Muut Etsivät