United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin moni virkkoi mies asevälkky akhaijien kesken: "Ystävät, maineeks ei ole meille nyt väistyä laivain kaarevalaitain luo; maa musta jok' ainoan ennen meistä jo nielaiskoon; paremp' oisi se tottakin paljon, kuin jos väistyisimme ja Ilionin hepourhot maineeks itselleen sais ruumiin laahata Troiaan."
Antonius, veljeni, tää hyveen kuva Se rakkautemme välill' olkoon juote, Jok' yhdistää ja kiintää, eikä murrin, Mi kaikki rikkoo. Paremp', ett'ei tätä Sidettä oisikaan, kuin ett'ei sitä Molemmat hellisi. ANTONIUS. Mua epäilette; Se mua loukkaa. CAESAR. Sanoin, minkä sanoin. ANTONIUS. Vaikk' olettekin tarkka, pienint' ette Te syytä löynne tuohon pelkohonne.
"Mutta Raamatuss' on vieläkin kirjoitettuna: rakkaus kärsii kaikki, suvaitsee kaikki, toivoo kaikki." "Vaikeaa on, isä, vaikeaa on. Kun André tekee vääryyttä, niin minun täytyy siitä sanoa hänelle. Minä en jaksa olla vaiti, minun täytyy puhua." "Paremp' on, lapsi, parempi, jos et niin paljoa puhuis hänelle, vaan olisit ääneti ja rukoilisit hänen edestään." "Mahdotonta! Ken vaikkenee, hän suostuu.
Mä noita heittiöitä tarkoitan, Kuin häpeäksi kaiken kansamme Nyt "Suomen kristityiksi" kutsutaan! LALLI. Voi kehnoja! kuin pilasivat noin Tuon isiemme rakkaan uskonnon! O, syökse Ukko, kiivas Jumala Sun kostos nuoli heidän sydämiinsä! KITKA. Ei paremp' ollut menestyksemme, Kun toisen kerran koimme onneainme Ja kolmannen. Mut moni pelosta Nyt jälleen suostui kasteesen, jok' ompi.
CASSIUS. Sen kunnon sinussa ma tunnen, Brutus, Niin totta kuin ma ulkomuotos tunnen. No niin, nyt onkin kunniasta puhe. En tietää voi mit' arvelette sinä Ja muut täst' elämästä, mutta minust' Olematonna paremp' ois kuin elää Ja kaltaistani peljätä. Kuin Caesar Vapaana minä synnyin, samoin sinä; Sam' oli meillä ravinto kuin hällä, Ja kestämme kuin hänkin talven kylmät. Kerranpa oli kolkko, raju ilma,
Kuningas olen joskus, Mut tulee kapina, ja silloin toivon, Ett' oisin kerjuri, ja niin se olen; Mut sitten julma puutos uskottelee, Ett' oli paremp' olla kuninkaana; Taas olen kuningas; mut pian huomaan, Ett' ottaa kuninkuuden Bolingbroke, Ja tyhjä olen taas. Jos mitä lienen, En minä, eikä mikään ihmislapsi, Mihinkään tyydy, ennenkuin hän tyyntyy Tyhjäksi tultuaan. Soittoa! Pitäkää tahti!
Ei toinen toista paremp' ole juuri. Ken olet sa? Ja miksi tulet tänne, Miss' ei käy kukaan, pait tuo tuima koira, Jok' antaa ruokaa surun hengenpiteeks. TALLIRENKI. Kuningas, köyhä tallirenkis olin, Kun olit kuningas; menossa Yorkiin Töin tuskin halatun sain luvan nähdä Entistä kuninkaallist' isäntääni.
Ken se kumma suurin valveille sun saanut, jok' et päivälläkään torkkumasta laannut?" "Nuori herra", vastas ukko juoheaan, "verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maan; kansansa kun näkee häpein pakoisilla, maata paremp' on kuin olla valvehilla." "Miksi kasvoni ma pessyt olisin? Häpy niissä ois vaan nähty selvemmin, tiusketta ja pilkkaa nurkumatta kannoin; surin, siksi nenän noess' olla annoin."
Isäntä Matti lauloi, kun kaikki ruumiin vaatteet olivat paikalleen pantu ja ruumis asetettu laudalle keskelle tupaa jakkujen päälle, siitä samasta virsikirjasta, mistä ennen isännän ja emännän kuollessa oli laulanut värssyn: "Tääll' ihana ompi olla, kyll' monen mielestä, Kuitenk' on paremp' kuolla ja päästä synnistä j.n.e." Laulun vaijettua kannettiin sitte ruumis aittaan.
Kapinassa He valittiin, kun oli väkivalta Eik' oikeus lakina; nyt paremp' aik' on, Nyt oikeudeksi tehkää mik' on oikeus, Ja noiden valta kukistakaa maahan! BRUTUS. Maanpetturi! SICINIUS. Tuo konsuliksi? Ei! BRUTUS. Aediilit, hoi! Tuo mies on vangittava. SICINIUS. Mene, kansa tuo! SENAATTORI. Mua seuraa, Ja työstäs tili tee! CORIOLANUS. Pois, vanha pukki! SENAATTORI. Me hänet takaamme.