United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli kerjuri vastahan tiellä: »Ropo köyhälle, herra, suo! Ei varrellein edes vaippaa hän jättänyt, ryöväri tuo.» Pyhä Martti, mahtava piispa, ei miettinyt kauempaa, löi kahtia vaippansa kalliin: palan suuremman kerjuri saa.
Mut kulkurikoirat, ne hulttiot maan, ne nostavat olkapäitä ja syrjässä korvahan nuorempain ne kuiskivat niitä ja näitä: »On hänkin laihana laukannut ja ulvonut meidän lailla ja haukkunut, haukkunut näljissään, mut haukkunut kahletta vailla. Ja kaikkia niin sitä haukuttiin, kuka vaan tuli vastahan tiellä, oli kerjuri taikka kenraali sen vasta me tahdoimme niellä!
Uhria vaatinut en luoduiltain omilt' oisi ma itsellein, kuten oot sa. Kylmä ja korskea Zeus, luotujes kerjuri oot! Kuoleman kammon maailmas ovenvartijaks teit sa, jott' eivät pakohon pääsisi oikkujas sun luomasi, sillä he orjuudessakin tuntevat, että tyhjyyskin enemp' on kuin sinun maailmas. Suuremman, ihanamman oisin ma maailman luonut kuin sinun maailmas, kuin sinun luomasi on.
Jott' itse kerjureille komeilla ja tuokiossa ylvään kerjurin rikkaaksi poloiseksi muuttaa voisin! NATHAN. Ei sentään tuo. DERVISHI. Vaan juttu rumempi! Imartelua maistoin ensi kerran ma Saladinin hyvän luulon vuoksi. NATHAN. Jok' on? DERVISHI. 'Vain kerjuri voi kerjurin miel' alat tietää; kerjurille almun vain kerjuri voi taitavasti antaa. Ol' edeltäjäs liian kylmä, kova, hän sanoo.
Kun sydän on auki, on kiinni suu, mun syömeni hehkuu ja halaa. Sua katson ja säästän ja silitän vaan kuin kerjuri leivänpalaa. Minä joka en nauttinut onnestain kuin sieltä ja täältä murun! Tää pöytä mulleko katettu ois? Ois tullutko loppu surun? Mull' on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä en minä sano kellekään ja kenkään sit' arvaa ei!
Ja kaikkia niin sitä haukuttiin, Kuka vaan tuli vastahan tiellä, Oli kerjuri taikka kenraali Sen vasta me tahdoimme niellä! Mut silloin kuoli se maaherran Fox Ja silloin meidät hän heitti, Ja maaherran piikoja mairittain Hän jälkensä entiset peitti. Näin Murre Murreksi se porstattiin, Ja kun aamulla aateloitiin, Niin illalla isien mainehet jo Satavuosihin näyttää voitiin.
"Tän lausun siks, ett' ylellisyys siellä Ol' linnassa, min jätimme jo noin, Ja sentään kesken hekkumaakin vielä, Kun kemuiss' söin ja parhaat viinit join, Ma tunsin nälän tuskaa mieron tiellä Ja karvaampaa kuin kerjuri ma koin: Näet vieraan anti puutteeks mulle muuttui, Ja puutuin kaikkea, kun vapaus puuttui.
Kuningas olen joskus, Mut tulee kapina, ja silloin toivon, Ett' oisin kerjuri, ja niin se olen; Mut sitten julma puutos uskottelee, Ett' oli paremp' olla kuninkaana; Taas olen kuningas; mut pian huomaan, Ett' ottaa kuninkuuden Bolingbroke, Ja tyhjä olen taas. Jos mitä lienen, En minä, eikä mikään ihmislapsi, Mihinkään tyydy, ennenkuin hän tyyntyy Tyhjäksi tultuaan. Soittoa! Pitäkää tahti!