Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
"Kaikki tämä ei ole minkään arvoista, vain tyhjää imartelua se on ja kirjavaa romua. Auttaisivatko eestit merikultineen meitä Belisariusta ja Narsesta vastaan? Voi meitä, jollemme voi voittaa yksin. Nämä langot ja vävyt imartelevat niin kauan kuin he vapisevat, ja kun he eivät enää vapise, he alkavat uhata. Minä tunnen kuninkaiden uskollisuuden!
Teidän ei pitäisi olla naimisissa, kytkettynä kotiin, teidän pitäisi laulaa koko maailmalle, ja koko maailma ihailisi teitä." Nämä sanat eivät olleet pelkkää imartelua; katse, jonka nuori mies loi Doraan, säteili vilpitöntä ihastusta. Dora vuoroon punastui, vuoroon kalpeni.
"Ja Teodoran apulaisena hallita keisaria." "Tämän hovin imartelua täynnä oleva ilma näkyy pimittävän kirkkaankin ymmärryksen", mietti Cethegus. "Se on purppuran hulluutta. "Hän ei voi ajatella ketään muuta kuin itseään yksinvaltiaaksi." "Niin, Cethegus. Kenenkään muun en sallisi ajatellakaan sellaista. "Sinua tahdon auttaa päämääräsi saavuttamisessa.
Mutta Maria, tuo entinen riehakas, vallaton Maria nojausi Johanneksen rintaa vastaan, ja suuret, kirkkaat kyyneleet välkkyivät hänen silmissään. Hänenkin muistiinsa nousi tapauksia, joita hän lapsuudestansa saakka oli elänyt. Ei imartelua, vaan sydämen vakaumus ilmaantui niissä sanoissa, jotka hän lausui hiljaa puristaen Johanneksen kättä: «Sinä olet taistellut ja olet voittanut«.
Ja hän koetti laverrella, niinkuin Villiam oli toivonut, mutta hänestä tuntui kuin kadottaisi hän hyvän ajatuksensa kaikista ihmisistä, ja vaikka hän huolellisesti vältti kaikkea kavaluutta, kaikkea panettelua ja imartelua, oli hän mielestään kuitenkin vähemmin suora, vähemmin todellinen ja vähemmin hellä. Väliin tunsi hän olevansa voimaton ja väsynyt.
Kaikki muut hovissa ylistivät loistavan ruhtinattaren ihmeellisiä ominaisuuksia, miehekästä sielua ja miehekästä rohkeutta. Eikä se ollutkaan tyhjää imartelua. Amalasunta oli todellakin kaikin puolin ihmeellinen henkilö.
Halwemmista ihmisistä woisitte semmoista ajatella ja sanoa, mutta meidän perheestä ei teidän tarwitse ettekä saa sitä tehdä. Heittäkää turha pelkonne minun huostaani ja minä takaan, että tulette näkemään sen turhaksi", sanoi isäntä todellisesti loukkaantuneena, sillä ei hän ollut ainoatakaan kertaa mieheksi tultuaan kuullut totuutta, ainoasti pelkkää liehakoimista ja imartelua.
RUNOILIJA. Olen. APEMANTUS. Siis sinä valehtelet; silmäilehän vain viimeistä teostasi, jossa häntä kuvittelet arvoiseksi mieheksi. RUNOILIJA. Se ei ole kuvittelua; hän on se. APEMANTUS. Hän on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle työstäsi; joka imartelua rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyväinen taivas! Jospa olisin minä suuri herra! TIMON. Mitä silloin tekisit, Apemantus?
Jott' itse kerjureille komeilla ja tuokiossa ylvään kerjurin rikkaaksi poloiseksi muuttaa voisin! NATHAN. Ei sentään tuo. DERVISHI. Vaan juttu rumempi! Imartelua maistoin ensi kerran ma Saladinin hyvän luulon vuoksi. NATHAN. Jok' on? DERVISHI. 'Vain kerjuri voi kerjurin miel' alat tietää; kerjurille almun vain kerjuri voi taitavasti antaa. Ol' edeltäjäs liian kylmä, kova, hän sanoo.
Tämä vastaanotti näitä kohtuullisina kiitoksen osoituksina, milloin katsoi sitä ansainneensa; milloin taas hänen mielestään kiitoksen sijaa ei ollut, sanoi hän aristelelematta ja suoraan, että kiitoslauseet olivat pelkkää imartelua.
Päivän Sana
Muut Etsivät