United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain tuulosille, tähtösille Voin huoata mä huoliain, Vain laulaa rannan lainehille Mun sortuneesta onnestain. Ei, ei! Viel' rakka'us on yksi, Jok' auttaa voi ja lohduttaa. Jos sydän kuinka särjetyksi Lie tullut se voi parantaa. Se rakka'us on, Herra, sinun Sun puolees huo'ata ma voin. Sa lohtua, oi, anna, minun Sa armaan' ollos, aurinkoin! Muut ne uinuu, minä valvon, Valvon luona sairasten.
Kuolottomuuden kirkas päivä kultaa Mun suurta silmämäärään' ihanaa, Jot' etsin, uhkuin voiman, innon tulta, Enk' empimystä tunne katalaa. Oon onnekas! ah, hellän immen kanssa Tasailen toivojain ja riemujain; Mua palkitsee tuo armas helmassansa, Jos joku riemu puuttuis onnestain.
Tuo käännehän on uus; en sulle, Falk, mun ystäväni varmin, ois saanut haastaa nuorest' onnestain! Ei mikään *sumenna* mun aivojain, Itselles valmistaa kai tahdot *harmin*? Jos *sitä*, kallis ystäväni, tarkoitat, julkaise liitto, rauhanne näin karkoitat!
Kun sydän on auki, on kiinni suu, mun syömeni hehkuu ja halaa. Sua katson ja säästän ja silitän vaan kuin kerjuri leivänpalaa. Minä joka en nauttinut onnestain kuin sieltä ja täältä murun! Tää pöytä mulleko katettu ois? Ois tullutko loppu surun? Mull' on, mulla on yksi salaisuus, hei, hip tula tuulia tei, mut sitä en minä sano kellekään ja kenkään sit' arvaa ei!
Täällä, tähtitarhassani, hiljaisuus on pyhä. Tänne kuulut Sinä vain, Sa ainut, armas yhä. Tule tänne, tähti-yöhön, tänne, missä olit, ennen kuin Sa menit pois ja toisen omaks tulit! Tääll' on taikalinna tehty Sulle surun puista, ollehesta onnestain ja uuden haaveiluista. Tule! Etkö nää jo, kuinka sydämeni riutuu, koko maailma ympärillä himmenee ja hiutuu.
Mut kesä-illoin peltoni kun nään ja pellollani täyden tähkäpään ja illan päivän yli lampuen ja ranta-saunan savun rauhaisen. Niin silloin tielle katson kaihoten ja kulkijata sieltä vuottelen mun kanssain nauttimahan onnestain ja kera kylpemähän saunahain. Mut eipä kuulu kulkijata vaan. He eivät anteeks anna konsanaan, kun kylää kutsunut en talkoihin, vaan itse onneni ma rakensin.
Ei mitään puuttunut mun onnestain ja kuitenkin ma vielä jotain hain. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen? Ma kukan kalkin huulilleni vein, join riemukylläiseksi sydämein, ei ollut taivas taivas, maa ei maa, kaikk' oli autuasta unelmaa. Mut sentään, syvemmällä jossakin, ma tunsin kuni janon kuitenkin. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen?