United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lauri Falk, joka on pelastunut, ei ole voinut tätä käsittää; hän oli tottunut kuvittelemaan kansaansa sen romanttisen käsityksen mukaiseksi, minkä Runeberg ja Topelius siitä loivat; eikä hän ollut seurustellut rahvaan kanssa muulloin kuin kesän lyhyinä päivinä, ja silloinkin pelkästään juhlahetkinä, jolloin hän näki sen suloisen viinilasinsa lävitse.
Hän söi heidän pöydässänsä ja oli aina sisällä askareet kyökissä suoritettuansa, ja amtmannin tytär, joka oli paria vuotta nuorempi kuin neitsyt, oli hauskuudekseen väliin olevinansa opettajatar ja antoi muutamia pisaroita omasta viisaudestansa tipahdella hänellekin, ja neitsyt Pedersen, niinkuin häntä siihen aikaan nimitettiin, pääsi niinkin pitkälle opissa, että taisi lausua franskankieliset nimet romaneissa, soitti "Ukko Noaa" ja eräitä muita helppoja kappaleita pianolla ja lauloi koko joukon lauluja muun muassa pari italialaistakin yhtä epätarkasti kuin neiti Falk itse, eikä enempää voinutkaan vaatia emäntäpiialta.
Eivät loppuneet Lauri Falkin ja kauppaneuvos Könölinin tyttären välit vielä siihen, että Falk loukkasi Sveaa, kihlattuaan. Lauri ei ampunut suinkaan itseään, niinkuin oli aikonut, sen tähden, että hän oli tullut suudelleeksi kauppaneuvoksetar Könöliniä.
»Oli?» kysyi Lauri Falk. »Eikä sitä ole enää», vastasi Margareta. Sitten sai Laurin sydän vaikeroida, ja hänen tuntonsa syyttää, sillä mistä hän, paitsi naisen omista silmistä, joista puhui viattomuus, arastellen kuulustelikin Margaretasta, hän sai tietää neidon suoraksi ja hyväksi. Mutta hän itse oli nyt jälleen tehnyt rikoksen, murhannut oman itsensä Margaretassa...
Laulustas luulit johtuvan sen vain ! Niin runoniekat uskossaan on herkkiä. vakavasti. Ei, Falk, ei teoloogiakaan suljeta onnesta tästä pelkkään huoleen, vaivaan. Vaikk' *kirjan* avulla ei yksin kuljeta kuin tikapuita myöten iloon taivaan. Nyt *elost'* etsin Luojaa mielin vakain; parempaa varron sydämeltäin satoa, rakastan kortta, pienintä maan matoa; suur onni elää lahjoittaen, jakain. Mut sano
Menee sisälle rakennukseen. FALK kääntyy huvimajaa kohti. SVANHILD astuu esiin; hän on kalpea ja liikutuksen vallassa. He katsovat hetken äänettöminä toisiinsa ja heittäytyvät kiihkeästi toinen toisensa syliin. Oi, Svanhild, uskolliset olkaamme! Sa elon kirkkomaalla kukka raikas, on *muista eroova* sun kevätaikas!
Nyt herra Falk on varmaan vihoissaan. Jatkaa hiljaista ja kehoittavaa puhettaan. Neiti Skäre sekaantuu keskusteluun. Svanhild seisoo kylmänä ja äänettömänä. menee hiukan aikaa hiljaa mietittyään huvimajaan ja puhuu itsekseen: Varmuuden minkä katseessansa näinkään. Mut voinko luottaa hänen uskoonsa, ett' taivas tahtoo Ette sinnepäinkään!
Sa kehno rotu, luvattua maata et aavikoiden takaa nähdä saata, tään ajan ritar-orja uuttera, vain pyramiidihautaa rakenna, kautt' arki-erämaan käyn vapauteen, mua kutsuu kauas meret väljät, aavat; mut vainoojat ja valhe siellä saavat hautansa synkän alla syvän veen! Lyhyt äänettömyys; FALK katsoo SVANHILDIA ja tarttuu tämän käteen. Oot, Svanhild, äänetön! Ja iloinen!
Ei vallassani sana, laulunääni; mut sävelet kun soivat päällä pääni on niinkuin sielussani syntyisi runoja viivy ei ne karkkoovat FALK heittää kiivaasti kiven; SVANHILD kirkaisee. se osui! Lakkas laulut ihanat! kiirehtää oikealle ja palaa pian takaisin. Pahasti teitte! intohimoisella kiihtymyksellä. Tein vain opin mukaan: silmästä silmä, hammas hampaasta!
Falk antoikin sen hänelle niin suoraan kuin voi, paljastaen koko heikon ja hetkellisen luonteensa käsittämättömät kuilut, joihin hänellä ei ollut voimaa estää itseään suistumasta, ja salaamatta ainoaakaan puutteistaan, mikäli niitä tunsi.