Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
STRÅMAN menee sisään rakennukseen. Syyt naista tuot' ei vakuutetuks saa. Pistää kirjan ja lasit taskuunsa sekä lähestyy. Falk! No! Kait sulanut on mieles jää? Miks niin? Tuot' älä enää koskaan toista; huomannet, ettei puolustaa voi moista, kun mies ei vaieta voi salaisista tiedoista; niiss' ei mitään kertomista. Ei, kuullut oon, *se* ett' on vaarallista. Niin on!
Svea ja Falk alkoivat pian kirjoittaa yhä useammin toisilleen. Sietämättömän raskasta näytti Sveasta elämä olevan. Mutta tietoisuus velvollisuudesta äitiäkin kohtaan tuntui hänessä kasvaneen viime aikoina horjumattomaksi. Ja sitä paitsi ajatteli Svea ihmisistä lopultakin, että he olivat sellaisia, joiksi olivat luodut: eivät voineet olla toisenlaisia. Svean elämä oli kovin yksinäistä.
Sillä hän oli antanut Laurille heti anteeksi. Hän rakasti Lauria. Ja nyt oli Lauri viimein mennytkin urkurikouluun. Svean toiveet kasvoivat. Hänen ainoa ilonsa olivat Laurin kirjeet, jotka virkistivät häntä yksitoikkoisuudessa ja saivat hänelle tulevaisuuden hohtamaan omituisena kangastuksena. Lauri Falk oli alussa samoin yksin. He kirjoittivat sitten toisilleen kaikesta ja kaikkensa.
Sua neuvon, mieles malta; hänelle näytä kellä täss' on valta. Käyvät taka-alaa kohti ja ulos oikealle innokkaasti keskustellen usean naisen kanssa; muut vieraat hajaantuvat eri ryhmiin puutarhassa. FALK pysäyttää STRÅMANIN, jonka vaimo ja lapset alati pysyttelevät hänen läheisyydessään, GULDSTAD kävelee edestakaisin seuraavan keskustelun aikana.
FALK lähestyy häntä hiukan ja katselee häntä taukoamatta; SVANHILD pysähtyy. hetken vaiettuaan. Miks katselette kuin itsekseen. Piirre tuo on selkein, se silmiensä mereen varjon heittää, hengellä pilkan huulensa se peittää, se siin' on. Mitä? Pelkään Teitä melkein. Te Svanhild ootte? Outoako tää. Mut naurettava nimi on tuon kaltainen. Se täksi iltaa edes hyljätkää!
Kuukaus myöhemmin oli pienoinen ristittävä, ja neiti Tekla Falk, amtmannin tytär, oli myöskin kutsuttu olemaan läsnä tässä juhlallisessa toimessa. Kuitenkaan ei ollut vielä nimestä sovintoa syntynyt.
Eikä hän sitä kirjoittaessaan liioin näyttänyt surevan. Vastaus viipyi jonkin aikaa. Ja sillä aikaa kehittyivät Laurin ja tyttösen suhteet niin pitkälle kuin miehen ja naisen läheiset välit saattavat kehittyä. Sitten tuli kirje Svealta. Ja katso: se oli sellainen, että Lauri Falk näki Svean tienneen tämänkin asian, itsestään ja ennenkuin hän oli saanut mitään kirjettä siitä. Ihmeellistä!
Lauri Falk ajattelee: Täällä on edes syreeneitä ja spireoita, jopa on koeteltu viljellä ruusujakin. Milloin on vielä Suomen talonpoika koristanut asuntonsa ympäristöä tarpeettomilla tai vähän hyödyttävillä puilla ja kukkapensailla?
SVANHILD menee sisälle rakennukseen; muut, paitsi FALK, lähtevät taka-alalle ja katoavat vasemmalle. LIND, joka on seurannut heitä, pysähtyy ja palaa takaisin. Mun ystäväni! Samat sanat! Suo kätesi! Riemuun kuolen, ellen suuhun saa sanaa kertoaksein Kiire tuo pois heitä; ensin kuullaan, hirsipuuhun mies sitten pannaan.
Niin, petä *sinäkin*; yks mulla on toveri, jok' ei ole uskoton. »Sydämen sadun» Lind kai sepittää, min lemmen tuhois merten myrskysää, maanmiehensä hän lemmelleen on uhrannut, ei tunteitaan hän ole millään tuhrannut! Tää, herra Falk, on kaikille jo sietämätöntä. Me emme saman katon alle sovi; ma pyydän, muuttakaa, on auki ovi kumartaen, rouva Halmin ja vieraiden mennessä sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät