United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANIAN. Neidon ihmeellinen ääni on sulattanut sydämmeni jäisen puvun, ynseyden, kirouksen tekemä aina sitten Svea linnan murheellista päivää. Mutta lankesi luja linna. CONON. Surma ja kuolema! miksi lankesi hän? MARGARETA. Minä rukoilen, lainatkaat hänelle hetkeksi kärsivällinen korva.
Oliko se aivan pakko? Ei, Lauri Falkin oma harkinta ei tässä riittänyt. Ja hän oli jo tottunut aina hädässä turvautumaan Sveaan. Hän aikoikin kirjoittaa asiasta Svealle. Silloin tuli Svealta kirje. Omituinen, lyhyt. Kirje, kuten joka päivä; mutta tässä sanoi Svea ainoastaan, että hän tulisi seuraavana aamuna Laurin luokse.
Joskus, kun Lauri loikoi yksin iltahämärässä alakuloisena sohvallaan, hän oli näkevinään Svean ilmestyvän ovelleen lempeästi hymyillen. Ja katso, sitten tuli kirje, jossa Svea kertoi koettaneensa juuri sinä iltana päästä sielullaan Laurin luokse, lohduttamaan Lauria, koska hän tiesi, että Laurin oli silloin tuskallista olla!
Svea alkoi sitten erikoisesti huomauttaa Laurille monista muistakin sellaisista kohtaamishetkistä, joista sovittiin näin pitkän matkan päästä. Ja hän pani tyystin muistiinsa näiden hetkien runsauden.
Me käännymme nyt pois Sveanmaasta Venäjän puoleen, joka tarkoittaa parastamme. Jäähyväisiksi ojennamme uskollisen käden. Ystävyytemme on oleva luja niinkuin uskollisuutemmekin oli. Kiitos, oi Svea, siitä mitä meille olet antanut, vapaan yhteiskuntalain ja Jumalan sanan! Niiden puolesta olemme taistelleet ja niiden puolesta kaatuneetkin.
Lauri Falk ajatteli: Tällainen ei ole enää sattumaa! Olihan Svea niin monesti ennen osoittanut sellaiset sattumat varmaksi tiedokseen. »Mitä sinä sitten tästä arvelet?» kysyi Lauri viimein Svealta. »Että lapsi ei ole sinun», vastasi Svea empimättä. Svea, joka uskoi aavistuksiinsa, rakasti Lauria; ja hän oli nyt enemmän kuin mustasukkainen, hän oli epätoivoisesti onneton.
Sitä ei Lauri, saati sitten Svea, tullut noiden kirjeiden tosiasioista huomanneeksi, että heidän uskottelunsa osuivat vielä useammin harhaan kuin oikeaan, heidän luullessaan muka tietävänsä matkan päästä toistensa ajatuksia ja tunteita, varsinkin Svea. Lopuksi uskoi Lauri, että Svea aavisti, tunsi aivan kaikki hänen surunsa, tiesi hänen asiansa kauas.
Hän oli tuntenut eräänä yönä Laurin kärsivän unettomana, hän ei ollut silloin itse saanut tuskasta unta silmäänsä. Ja se yö oli juuri sama, jonka edellisenä iltana tyttönen oli ilmaissut Laurille salaisuutensa. Svea oli valvonut monia öitä jo sitä ennen ajatellen tällaista mahdollisuutta; mutta tätä puolta asiasta he eivät nyt joutuneet huomaamaan.
Ja kuohuvimmin kohdistui Svean tuomio hänen äitiinsä, jota hän silti nimitti kirjeessään säälivästi sanoilla »äitiparka». Svea elätti isänsä kuoleman jälkeen äitiään ja jonkin aikaa sisartaankin, hankittuaan itselleen vähäpätöisen paikan pikkukaupungissa. Ja äiti antoi hänen itseään elättää, suunniteltuaan tosin jonkin liikkeen perustamista Helsinkiin, mutta jättäen pian ne aikeet.
Juuri sinä iltana, jolloin Laurin ja tyttösen oli käynyt niin, oli Svea siellä kaukana tuntenut omituista ahdistusta, vastenmielistä, kauheaa. Svea sanoi selvästi aavistaneensa, että Lauri Falk syleili toista. Svea tiesi todellakin siis kaikki, sen hän oli tuhannesti osoittanut.