Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Eivät loppuneet Lauri Falkin ja kauppaneuvos Könölinin tyttären välit vielä siihen, että Falk loukkasi Sveaa, kihlattuaan. Lauri ei ampunut suinkaan itseään, niinkuin oli aikonut, sen tähden, että hän oli tullut suudelleeksi kauppaneuvoksetar Könöliniä.
Tuhmaksi katsotte Te moisen työn, hullumpi viel' ehk' asian on haara, ma ehkä mielestänne ahnas oon; mut itsekukin tästä vastatkoon! Tarttuu FALKIN käsivarteen ja jatkaa hillitysti, mutta yhä kasvavalla voimalla. Oon ahnas, tuhma, tylsä. Ahnas lienen vuoks niiden, jotka Herra mulle soi, ma tuhmenin vuoks tilan ahtaan, pienen, tylsäksi yksinäisyys minut loi.
Suur edistys on tapahtunut varmasti, kun lemmityks' se käy, mi ennen armasti. muinaisille muistoille suloisesti hymyillen. Mitenkä outoa, kun muisto palaa menneeseen aikaan! Tokko uskotkaan? Falkin puoleen kääntyen. on siitä seitsemän nyt vuotta vaan, kun konttorissa runoja tein salaa. *Sa?* Pulpetillas? Luona pöydän parhaan. naputtaa lasiinsa. Vait, älkää johtako nyt häntä harhaan.
Ja tähän hänet oli saanut Svea. Falk alkoi Sveaa hämärästi melkeinpä vihata. Koskaan ei hän kirjoittanut Svealle enää sielullisista asioista. Jopa hän kieltäytyi vähitellen huolimasta hänen kirjeitäänkin. Viaton Svea suri kuollakseen. Tällä tavoin loppuivat Lauri Falkin ja Svean välit. eli runoilija ynnä Don Juan.
Svea tunteittensa ja Lauri tunnelmiensa juhlahetket, ja varsinkin Svea vähitellen pieniäkin kotiasioitaan. Mutta kun he sillä tavoin erillään ollen toisilleen kirjoittivat, niin alkoivat noiden kirjeiden arkisimmat kohdat liukua yhä enemmän heidän silmiensä ohitse, etenkin Lauri Falkin.
Taas kutsuu hän mua samoin sävelin, ne silloin soi, kun hänet kohtasin. Asettaa kätensä FALKIN käsivarteen ja katselee häntä syvästi silmiin.
Innoissaan Liisa kantaa Falkin eteen pahvirasiallisen kuvapostikortteja; niissä on toistensa sylissä istuvia ja hyväileviä pareja, noissa värjätyissä valokuvissa. Pikku Liisa naurahtaa onnellisena ja viattomasti: »Sulhasilta! Ja on minulla kirjekin... Sulhaselta. Täällä se on, seinän raossa, odottakaa, kun minä annan, lukekaa. Mikäs siinä, lukekaa!»
on edellisten vuorosanojen aikana lähestynyt; seisoo nyt ihan Falkin vieressä ja sanoo varmasti, vaikkakin äänessään leikillinen sävy: Ma anon, että taivas Teille antaa tuon osan; mutta olkaa silloin mies. on kääntynyt yllätettynä. Ah, neiti Svanhild! Tahdon kaikki kantaa. Mut täysin luottaa voiko, Herra ties, ett' anomuksenne on oikein tehoova? Vain mairitusta, nähkääs, kuulee Jehoova.
lempeästi soimaten irroittaessaan kätensä Falkin kädestä. Nuo sanat miksi mulle lausuitte? Vapaina kohdata ol' ihaninta. Täytyykö lupauksin onnen hinta vain maksaa, eikö ilman kestä se! Miks puhuitte? nyt kaikki ohi on. Päämäärän näytin, sitä tavoittakaa, oi ylväs Svanhild, tahtonne jos vakaa on olla uljas, vapaa, pelvoton! Vapaako?
On seikka, jota vastaan ehkä eittää voi, mut varjon syytettyyn se sentään heittää voi; päivällä, jättäessään juhlapöydän, varmasti asuinhuoneessaan hän näyttäytyi, ja siellä vimman-villitysti käyttäytyi, löi rikki näkee vilaukselta FALKIN ja SVANHILDIN, jotka eroavat FALKIN poistuessa taka-alaa kohti; SVANHILD jää seisomaan kätköön huvimajan luo. Hiljaa, jäljet oikeet löydän!
Päivän Sana
Muut Etsivät