Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kotonen veti otsansa kurttuun, innostui asiaan ja selitti entisiä aikoja kaihoten: "Ne nämä uudet tavat leviävät jo joka pitäjääseen... Tänne Tohmajärvellehän niitä onkin levittänyt tämä vallesmannin tyttö." Välillä hän sytytti sikarin, pyöritellen sitä samalla sormillaan huuliensa välillä ja lisäsi minusta: "Siinä linnussa sitä kuuluukin olevan kimpsuttamista ennen kun sen kuka ansaansa saa..."
Merkillistä! sanoi kartanon herra ihastellen peltoja ja ymmärtämättä mikä se tämän ihastuksen ohella pyrki hänen mieltänsä samalla niin painostamaan. Tämä metsäkulma täällä kuunteli ikäänkuin jotakin omaa keskustansa, viisasta, vapaata, sille rakasta, ja kopeassa itsenäisyydessään ei näyttänyt tietävän mistään suuremmasta maailmasta. Se ärsytti ja kuitenkin tahtoi mieli siihen kaihoten rakastua.
Hän olisi tahtonut iloita elämästä ja sen rikkaudesta, mutta todellisuudessa tunsi hän olevansa köyhä, joskin joskus unelmoi olevansa rikas. Miksi ei hän iloinnut nyt, kuten ennen kumppaniensa seurassa? Miksi oli luonto ja hänen oma sydämensä niin kaihoa täynnä? Kaihoten huminoivat koivut Soinamon suuressa puistossa. Kaihoa kohisivat koskessa valkeat vaahdot.
Paroni syleili tytärtään ja meni sitten omiin huoneisiinsa. Silloin Jeanne kaikkea nyt näkemäänsä kaihoten rupesi levolle. Hänen katseensa silmäili viimeisen kerran huoneen eri esineitä; sitten sammutti hän kynttilän. Mutta päittäin seinää vasten olevan vuoteen vasemmalla puolen oli ikkuna, josta tulvaili sisään kuunvalo, levittäytyen kirkkaaksi valoläikäksi lattialle.
Hän näki, miten Totila hyppäsi täysissä varusteissa ratsunsa selkään. Hän katseli ilosta loistavin silmin Totilan ratsumiehiä. Kirkkaina loistivat heidän kypäränsä ilta-auringon valossa. Sininen lippu liehui iloisesti tuulessa. Kaikki uhkui eloa, voimaa ja nuoruutta. Hän katseli joukkoa kauan ja kaihoten.
"Se pitää puolensa. "Ettekö kuulleet? "Gootti aikoo Roomaan. "Meidän täytyy ehtiä sinne ennemmin. "Seuratkaa minua! Rannikolle! Meritie on vielä vapaa! "Roomaan!" Ihana ja laajalta kuuluisa ihanuudestaan on laakso, jossa pohjoisesta tuleva Passara yhtyy lännestä kaakkoon virtaavaan Atesikseen. Kaukana oikealla rannalla kumartuu Mendola kaihoten kaunista etelää kohden.
Miettikö hän siinä kadotettuja ystäviä, ajatteliko kaihoten kaatuneita ihanteita, tekikö itsensä kanssa tiliä jostakin, en tiedä. Mutta jotakin sellaista hänessä lienee liikkunut, koska yht'äkkiä, kun kuuli hevosen ajavan rappujen eteen, virkkoi kuin muistoistaan heräten: »Niin, niin, oli niissä ajoissa ja niiden aikain miehissä paljon hyvää, jos oli puutteellistakin.
Jo paistavi päivyt meillä ja päällä on taivas sees, mut poissa on Pohjan sampo ja vaiti on kantelees.» Näin kansan huuto se kaikui yli laaksojen, laineiden ja pauhaten ilman patsaat satakerroin kertasi sen. »Oi joutuos Väinämö vanha, sua kaihoten vartovi maas, on tarvis sampoa uutta ja tarvis soittoa taas!»
Vieressäin kun lemmin soitti, Soitti taivaan iloa, Toivon tähti mulle koitti, Niinkuu rusko nouseva; Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Vieri vuosi; luotain lähti, Niinkun päivä maillehen, Multa sammui toivon tähti, Sydän itki kaihoten; Surkeasti sydän soi: Aina, Aina, kultain voi!
Itkivät laakerit illassa seppelen arvoista päätä, menneitä muistellen, kaihoten sankariaan, vuottivat ruusut turhaan neitosen liljaista kättä. Rakkaus vanhetessaan vanhensi kauneuden. Niin jäi yksin Pan, sydän hehkuva, kylmähän yksin, syksyhyn maailman, syksyhyn myös jumalain.
Päivän Sana
Muut Etsivät