United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taivas leimahti ja loisti, Kun hän istui vieressäin; »Suudellaanko?» »Toisti, toisti!» Lausui hän ja lauloi näin: Tuulan, tuulan, tee. Solui päivä; iltatorven Liekö kuullut kutsuneen, Kun nyt lähti poikki korven Totta muille lauleleen: Tuulan, tuulan, tee. Vapaus on rinnastani, Riemu, rauha rientänyt; Yöt ja päivät korvissani Sama soipi ääni nyt: Tuulan, tuulan, tee.
Haikeest' itkielin, mut vieressäin lavitsalla Nilkoin kahletetuin oli veikkoa kaks älykästä, Jotk' urotöit' omiansa ja muiden haasteli riemuin.
Vieressäin kun lemmin soitti, Soitti taivaan iloa, Toivon tähti mulle koitti, Niinkuu rusko nouseva; Ja mun rinnassani soi: Aina, Aina, kultain voi! Vieri vuosi; luotain lähti, Niinkun päivä maillehen, Multa sammui toivon tähti, Sydän itki kaihoten; Surkeasti sydän soi: Aina, Aina, kultain voi!
Mua kylmi, mutta kylmä katos' kohta Kun luonain kauniit kasvot huomasin, Ja vieraalla, jok' oli vieressäin, Siniset, lempeimmät silmät näin. Kuink' oli hällä oikein kaunis otsa! Säteili hänen kasvons' kokonansa Ja suunsa hymys' hänen huutaissansa: Mun Jumalallein kiitos olkohon, Viel' elää hän, hän pelastettu on! Se mies ken oli? AINA. Enpä tiedä mä. KILPI. Nimeä etkö kysynynnä sä?
Siinäpä vieressäin mies uuttera raittia laasten Lykkeli luudallaan likatukkuja suuria yhteen; Hälle mä viimeinkin, kysyäkseni kaikkea, virkoin: «Lausuos, ystävä, kirkkoko tuo, vai valtiahille Aihehdittuna lie; imehissään mieleni kaikk' on.» Hän puri huult', oli vait sekä nauraen vain kavalasti Temppua mielessään häpeällist' aatteli mulle.