United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Laskeite luonain laakerin varjohon, Sodasta uuvuksissa, maistain Viiniä, jonka ma sulle säästin." "Kuinka?" huudahti Julius, hymyillen, kun hän käsitysten ystävänsä kanssa astui huoneesen, "alennatko sinä itsesi kertomaan latinalaisen runoilian lauseita? sinä kiihkoisa Kreikkalainen!"
Lapsia me oomme kevään; senjälkeen saapua ei syksy saa, jolloinka laululintu karkkoaa, kotiinsa palaamatta helisevään. *Senjälkeen* ei saa koskaan talvi jäinen vaippaansa kiertää unten vainaita; ei rakkautemme, suuri, seppelpäinen, saa riutua kuin sairas värjyväinen, se kuolkoon nuorena ja rikkaana! syvässä tuskassa. Etäällä *luotas* mitä elo oisi! Se miksi *luonain* muuttuis ilman lempeä?
Sulku, joka seitsentoista vuotta Lapsilt' isän itkutulvat kätki, Särkyi nyt, ja pannen sormet ristiin Lausui hän: "Oi kiitos Herran! täytin Lupauksen, eikä isänsydän Särkynytkään, lasten' vihatessa. Poiat, joit' en enää aio pitää Orjina, vaan lapsin' armahina, Kuulkaat mitä haastaa vanha isä: Nuorna palvellessain likikyläss' Isän näin ja kuus' sen pulskaa poikaa, Mutt' ei vihamiehetkään niin julmat Keskenään voi olla kuin ne veljet; Heidän yhtyessään puhui puukko, Toistaan sivutessaan sinkoi kivi. "Voi!" ma mietin, "paremp' olla ilman Armaan vaimon suomaa suloisuutta, Kuin on vuosikausin pelvoss' elää Että semmoisilla pedoill' ehkä Täytän maamme; tuuma toimeen pantiin. Puolisataa vuotta jo mun päätän' Painoi, vaan ei ruumiin vankkaa voimaa Vuodet sortaneet, ei sodan vaivat. Noin mä kerran sysihaudall' istuin Yöllä, kun yht'äkkiä mun luonain, Liekin leimahtaissa, miesi lausui: Tässä näät sä häijyin veljein isän!
"Niin, jos löydät lapsen, joka nyt on orpo, ja tuot sen tänne meille jälleen, niin et tarvitse minkäänlaista puutetta kärsiä, niin kauan kuin tahdot olla minun luonain, joko palvelijana palkkaa vastaan tahi omana herranasi!"
Mua kylmi, mutta kylmä katos' kohta Kun luonain kauniit kasvot huomasin, Ja vieraalla, jok' oli vieressäin, Siniset, lempeimmät silmät näin. Kuink' oli hällä oikein kaunis otsa! Säteili hänen kasvons' kokonansa Ja suunsa hymys' hänen huutaissansa: Mun Jumalallein kiitos olkohon, Viel' elää hän, hän pelastettu on! Se mies ken oli? AINA. Enpä tiedä mä. KILPI. Nimeä etkö kysynynnä sä?
Kun mä leikin mäillä loistavilla, Koko luonto mulle hymyili, Päivä hohtain silloin taivahilla Mua kirkkahana tervehti; Mutta silloin olin viaton, Suljettu nyt taivas mulle on. Luonain haahmut liikkuu, myrsky pauhaa, On kun luonto oisi vihoissaan. Veri suonissani ei saa rauhaa, Tuli syöntäin polttaa haikeaan.
Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat. Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein! Kallis ruusu. Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!
Käy, katso, Roomas nää, mi yksin itkee nyt leskenä ja yötä päivää huutaa: 'Mun keisarini, miks et luonain ole? Käy, katso kansaas, sovussansa sorjaa! Ja jos ei liikkeelle sua sääli saane, sa tule mainettasi häpeämään! Lupa jos kysyä on mulla, Luoja, mi edestämme ristinpuulla kuolit, pois ootko kääntänyt vanhurskaat silmäs?
Käy, katso, Roomas nää, mi yksin itkee nyt leskenä ja yötä päivää huutaa: 'Mun keisarini, miks et luonain ole? Käy, katso kansaas, sovussansa sorjaa! Ja jos ei liikkeelle sua sääli saane, sa tule mainettasi häpeämään! Lupa jos kysyä on mulla, Luoja, mi edestämme ristinpuulla kuolit, pois ootko kääntänyt vanhurskaat silmäs?