Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


Kun leikin mäillä loistavilla, Koko luonto mulle hymyili, Päivä hohtain silloin taivahilla Mua kirkkahana tervehti; Mutta silloin olin viaton, Suljettu nyt taivas mulle on. Luonain haahmut liikkuu, myrsky pauhaa, On kun luonto oisi vihoissaan. Veri suonissani ei saa rauhaa, Tuli syöntäin polttaa haikeaan.

Tuo lintu lauleli lehdikossa Mun ennen lapsena ollessain, Ja maaten oikona nurmikossa rinnoin kuuntelin riemukkain. Se laulu huoleni kaikki poisti Ja mielen vaivutti unelmiin. Silmälle sielun ne hohtain loisti Ja viittas aikoihin lumooviin. Oon jälleen täällä ja nurmikossa Veltosti taasen oikoilen, Ja lintu laulaapi lehdikossa Juur' yhdellainen kuin entinen.

Ma itsessäni tunsin Pietarin. Se siemen, jonka kerran sydämehen on suru syksyn aikaan kylvänyt, ei kuole kylmyyteen ja pakkasehen. Ruis-oraan tavoin kerran keväimehen se nousee, kun on hanki häipynyt. Ah, syksy, sydämien toukomies, Syyskylvön yksin kypsyväksi ties! Te maaliskuiset aamuyöt, kun kevät saapuu salaa, kun punertavat metsäin vyöt jo hohtain lumet palaa!

Oli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen, yli maiden se kauas loisti ja siintoselkien; yltympärillä tuoksui puutarhat vihannat, miss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat. Kuningas korska siellä, maan-kuulu valtias, vait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas; hän julmuuksia miettii, on käsky kauheus ja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät