Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ma itsessäni tunsin Pietarin. Se siemen, jonka kerran sydämehen on suru syksyn aikaan kylvänyt, ei kuole kylmyyteen ja pakkasehen. Ruis-oraan tavoin kerran keväimehen se nousee, kun on hanki häipynyt. Ah, syksy, sydämien toukomies, Syyskylvön yksin kypsyväksi ties! Te maaliskuiset aamuyöt, kun kevät saapuu salaa, kun punertavat metsäin vyöt jo hohtain lumet palaa!
Sitten vieähän viluhun, Pakkasehen paiskatahan, Annetahan aisan päästä, Seipähästä selkähänkin. Kuinka viina hengen viepi, Surmaa monta Suomen lasta! Moni kuoleepi kujalle, Kuolee päälle kuormansakin, Kuolee reisulla rekeensä. Kuinka vielä viinapäissä Moni metsähän meneepi, Eksyy tieltä entiseltä, Kun ei jaksa jalka käyä, Paljo polkea kykene.
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun viisin vyöteltänehe, Kuusin kengiteltänehe, Päälle lauan lasketahan, Liina päälle liitetähän. Laula, laula kieli keito, Suu kurja sulin pakaja! Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa vieähän viluhun, Pakkasehen paiskatahan, Lauta alle, toinen päälle, Kupehelle kummallenki.
Viime venhon vieriessä ilman aavoille selille noinp' on virkki nuorempaiset: "Ethän jääne jäätymähän tänne, kuuluisa kuningas, tykö tyhjän luomakunnan, saarehen sanattomahan, pakkasehen paukkuvahan, äyrähälle yön ikuisen?" Tuop' on Kuun ukko urahti: "Tänne jäänen, tänne kuollen, tääll' on syntyni syvimmät."
Päivän Sana
Muut Etsivät