Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Inehmok' epätoivossaan nää usvakuvat loi, ne näät kun hälle murheessaan suloisen lohdun soi? Ja kuollessako henkeni myös hautaan lasketaan? Erooko kuollen äitikin ijäksi lapsestaan? Eloko toinen, autuas, vain tuuma turha lie ja unhonk' yöhön ijäiseen avattu hauta vie? Vihollinenko epäilys lie ihmisonnellen, lie järki surma unelmain ja loppu rauhallen?
Kuvasi, kuinka Sanheribin pojat isänsä kimppuun kävi temppelissä ja hänet kuollehena jätti sinne. Kuvasi voitollisen, julma-töisen Tomyriksen, mi sanoi Kyrokselle: »Joit verta, saat nyt juoda kylläksesi.» Kuvasi, kuinka parvin pakenivat assyrialaiset Holoferneen kuollen, ja heidän tappionsa kauhut kaikki. Näin Troijan tuhkana ja raunioina.
Nyt he, henget eri tähtein, rientää aina siitä lähtein halki ikuisuuden iltaa iki-ikävänsä siltaa tähti-lemmittynsä luoksi kertomaan, he miten ovat lepyttäneet vallat kovat: kuollen, toinen toisen vuoksi.... Putoo kylmää valkovihmaa varhaistalven hämärihin, kukkasille elon puiston.... Talvi talven jälkeen putoo. Nousee aatos: Miksi? Mihin?
Siivillään syysmyrsky jo kantoi Pois mustan pilven rakehineen; Päivä jo pilkistää Kalpeana kuin kaatunut urho, Mi kuollen päätähän kerran Viel' ylentää, kun sotainen melske Jo pakeni pois. Finele, kartanon rouva, Käy katselemaan, kuink' karjojen luo Piiat rientävät, leilejä kantain.
Kun isän kuollen katkesi Kodistan' kurkihirsi, Ja kohta jälkeen kaikuili Emoni kuolinvirsi: Sä «rouva-vainaas» orpoloille Osotit, ett'ei paateroille Se rakkaus ollut ravissut, Jot' olit hältä nauttinut. Sä autoit meitä itkemään, Syliisi meidät suljit, Ja pesän uuden etsintään Kanssamme kauvas kuljit.
Karhu raukan silmät hohtaa Vaimeata valoaan; Vaikka murhaajan ne kohtaa Tult' ei iske kumminkaan. Miks nyt muuta ajatella Yks' on seikka kummallai: Kyll' on sijaa nietoksella Maata heidän molempain. Lumen tullen ahkerasti Laati karhu pehkoaan: Tuossa lepään kesään asti, Totta raukka rauhan saan! Ei! on suojas kehno viita, Surma mieless' useain; Nytkin päättyi vaino, riita Vasta kuollen molempain.
Vaikk' uskommekin Sigismundiin pettyi, Vaikk' omat miehet meidät hylkäsi, Niin kuollen herttualle näyttäkäämme, Ett' uskollisna vielä kuninkaalle Ja toisillemme, hänen vehkeitään Yksmielisesti torjumme. Ja kun Viimeiset tuohon kynnykselle kaatuu, Ja herttua kun sisään riemuiten Nyt syöksee, mies ja soihtu vaan on tarpeen, Ja linna raukee, peittäin voittajan.
Sen turkki vuosi verta kauttaaltaan, kun veitsenterät kamarahan maan sen seivästivät, pyssyt loistivat yöss' ympärillä sen kuin salamat. Se katsoi taas ja maahan painuen se puhtaaks nuoli kuonon verisen, ja silmät, kuin jos kylliks nähnyt ois, se sulki, äänetönnä kuollen pois. Mut pääni pyssyhyni painaen jäin miettimään ma toisten jälkehen.
Kuvasi, kuinka Sanheribin pojat isänsä kimppuun kävi temppelissä ja hänet kuollehena jätti sinne. Kuvasi voitollisen, julma-töisen Tomyriksen, mi sanoi Kyrokselle: »Joit verta, saat nyt juoda kylläksesi.» Kuvasi, kuinka parvin pakenivat assyrialaiset Holoferneen kuollen, ja heidän tappionsa kauhut kaikki. Näin Troijan tuhkana ja raunioina.
Viime venhon vieriessä ilman aavoille selille noinp' on virkki nuorempaiset: "Ethän jääne jäätymähän tänne, kuuluisa kuningas, tykö tyhjän luomakunnan, saarehen sanattomahan, pakkasehen paukkuvahan, äyrähälle yön ikuisen?" Tuop' on Kuun ukko urahti: "Tänne jäänen, tänne kuollen, tääll' on syntyni syvimmät."
Päivän Sana
Muut Etsivät