Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
CORIOLANUS. Okahan raamuj' on ne, naarmuja Vaan naurettavia. MENENIUS. Ja lisäks, nähkääs, Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen, Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko. Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on, Eik' ilkiön. COMINIUS. No niin, jo kylliks siitä.
Se lohduttaa, kun tiettynä on mailla Joku, ken haavat sitoo, hellä on, Vaan ilman hänt' on sydän puoltaan vailla, Se itkee verta ja on rauhaton. Vie linnunpojilt' emä, kaste maalta, Kedolta kukat, tähdet taivahalta Ne ota pois, niin näät mun kohtalon'! Ma muinoin mietin: mitä vaaraa pelkään, Vahv' olen kylliks sitä torjumaan.
Kansoja vastaan nousevi kansat, Ja kuin taistoissa toisia lyödään, Vankeja tehdään, vankeja myödään Naisia, miehiä, lapsiakin Pyhän Grotten rattaisin. Kylliks saadaan Korvausta, jos toisia kaataan, Orjajoukkoja päivittäin Korvaukseks tuodaan näin. Grottelle vain kun ruokaa tuodaan, Vankaks luodaan Valtaistuin ja valtio.
KNUUTI. Niinhän luulis. Siin' itse Aksel Thordinpoikakin Varmaankin kylliks olevan on luullut. Ois muuten kumma, miks ois asiaa Hän laiminlyönyt yhtä tärkeää, Kuin serkkuutensa on. Mut ehkä hän Sit' itsekään ei tiennyt. ERLAND. Mitä sanot? KNUUTI. Totta, jonk' kirkonkirja todistaa.
On meille kylliks, että juutalainen on rikas, olkoon sitten enemmän tai vähemmän juutalaista hänessä! SALADIN. Hält' ethän, sisar, ottaa aikone omaansa väkivalloin? SITTAH. Niin, min katsot sä väkivallaks? Tulen, miekan käytön? Ei, ei! Jo eikö oma heikkoutensa heikolle ole kyllin väkivaltaa? Nyt haaremiini käy vain kanssani, saat kuulla laulajatarta, jonk' ostin ma vasta eilen.
Kääntyä laivain luo saa taas, kun on ympäri muurin orhins' uuvuksiin hypitellyt korkeakaulat; ei tule kaupunkiin, vaikk' uskalikompikin olkoon, ei sitä kaada, hän itse on hurttain ruokana ennen!" Vastasi, tuimana katse, nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, kun väen kaupunkiin taas sulloumaan sinä vaadit. Eiköpä kylliks sulkenehet lie teitä jo muurit?
Sua tervehdimme, sä matkamies Meren synkän ja kaukaisen. Kun ystäväpöytähän päätyi ties, Käy keskehen ruusujen! Niin, ole tervetullut! Ken vieraamme oivempi oisikaan, Kuin hän, jon tupahan tuttavaan Me kuljemme kaikin kerta, Elon kylliks kun sousimme merta. Ja rannalle raukalle laskimme. Sä kauan viipyös luonamme, Sä varjo kaameakatseinen, Sä kuolema, veikko viimeinen! Niin, ole tervetullut!
Sen turkki vuosi verta kauttaaltaan, kun veitsenterät kamarahan maan sen seivästivät, pyssyt loistivat yöss' ympärillä sen kuin salamat. Se katsoi taas ja maahan painuen se puhtaaks nuoli kuonon verisen, ja silmät, kuin jos kylliks nähnyt ois, se sulki, äänetönnä kuollen pois. Mut pääni pyssyhyni painaen jäin miettimään ma toisten jälkehen.
Nämä satunnaiset haahmeet olivat kuitenkin kylliks antamaan hänen helposti liikutuksiin joutuvalle fanttasiiallensa määrättömän vaikutteen jostakin salauksekkaasta siin' ilmassa, jota hän hengitti, kuohuvista, salatuista voimista, joit' ei hän vallita voinut.
Se puhtaiden pyhä ja puhdas on maa, Maa ijäisen laulun ja ijäisen soiton, Se maa se on onneni oikea maa, Ja oi, sitä, ken sinne siirtyä saa! Se maa se on kaihoini, unteni maa, Se maa, jota konsana kylliks' ei kiitä. Sen kiitosta, kannel sa heikko, nyt soi, Vaikk' ei kyllä ääntäsi kylliksi riitä! Soi kumminkin, kuitenkin, min voit vaan! Et käyttää voi soittoas korkeampaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät